Missä jää on ohut

Lainattu aika

Puu on vaarallisimmillaan sen jälkeen kun se on kaadettu.

Metsuri tietää, että sahaus ei ole työn loppu vaan sen vaarallisin kohta. Katkaistun rungon jälkeen mitään ei ole enää päätettävissä. Kaatosuunta on määrätty, lopputulos on varma ja puu on yhä pystyssä. Sitten se lähtee ja se kulkee sitä nopeammin mitä lähempänä maata se on.

Se mikä on jo ratkaistu ei siis ole sama asia kuin se mikä on jo ohi. Näiden kahden väliin jää aika ja se aika on lyhyt ja se on kiihtyvä.

Vähän aikaa

Ilmestyskirja sanoo tämän suoraan ja se panee syyn ja seurauksen samaan lauseeseen.

Voi maata ja merta, sillä perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa!
Ilm. 12:12

Viha kasvaa siis voiman puutteesta eikä voimasta. Se kiihtyy, koska aika käy vähiin ja se on suurimmillaan silloin, kun jäljellä on vähiten. Kiireen tuntu ei ole merkki siitä, että vastustaja voittaa. Se on merkki päinvastaisesta.

Voima joka on lainattu ihmiseltä

Kaatuvalla puulla on painovoima. Sillä, joka on lyhyellä ajalla ei ole omaa voimaa lainkaan ja siksi kaikki mitä hän tekee, hän tekee jonkun toisen kädellä.

Työtavat luetellaan Raamatussa nimeltä eikä niissä ole yhtään, joka toimisi ilman ihmistä. Houkuttelu tarvitsee halun, johon tarttua:

Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee;
Jaak. 1:14

Valhe tarvitsee jonkun, joka uskoo sen ja toistaa sen eteenpäin. Varkaus tarvitsee jonkun, jolta otetaan. Yllytys tarvitsee kaksi: ehdottajan ja sen, joka ottaa ehdotuksen omakseen.

Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.
Joh. 10:10

Varas ei rakenna mitään omaa. Hänen koko toimintansa on riippuvainen siitä, että jollakin toisella on jotakin ja juuri se tekee hänestä varkaan eikä omistajaa. Lause asettaa vierekkäin kaksi tulemista: toinen tulee ottamaan mikä on jo olemassa, toinen tulee tuomaan sitä mitä ei ollut.

Työ tehdään siis ajatuksessa ja tunteessa, koska niihin pääsee sisään ilman lupaa. Teko on vasta viimeinen vaihe ja siihen mennessä ratkaisu on jo tehty muualla.

kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman.
Jaak. 1:15

Ketju kuvataan raskaudeksi ja synnytykseksi, eli joksikin, joka kasvaa ajassa ja jolla on vaiheet. Vaiheet ovat se armollinen puoli: ketjun voi katkaista muualtakin kuin lopusta.

Ratkaisu joka on jo tehty

Ristillä sanotaan kolme sanaa, jotka eivät ole valitus.

Se on täytetty
Joh. 19:30

Täytetty tarkoittaa loppuun saatettua. Se ei ole toive eikä ennuste vaan ilmoitus tehdystä työstä ja se sanotaan hetkellä, joka näyttää täydelliseltä tappiolta. Ulkoapäin katsoen tuolla hetkellä ei voitettu mitään.

Kirjeissä sama tapahtuma kuvataan siltä puolelta, jota ristin juurella seisonut ei nähnyt.

Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; hän sai heistä hänen kauttaan voiton riemun.
Kol. 2:15

Aseriisunta on jo tapahtunut. Se mikä jatkuu, jatkuu ilman aseita ja siksi sen ainoat keinot ovat ne, jotka vaativat ihmisen suostumusta. Vastustaja ei ole menettänyt vain valtaansa vaan myös peitteensä: julkinen häpeä tarkoittaa, että asia on nähtävissä.

että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on: perkeleen
Hepr. 2:14

Lause kertoo mitä kaadettiin ja millä. Ase oli kuolema ja se otettiin pois käyttämällä sitä kerran häntä itseään vastaan.

Se mikä on vielä tulossa

Loppu sanotaan ilman koristelua ja ilman päivämäärää.

Ja rauhan Jumala on pian musertava saatanan teidän jalkojenne alle.
Room. 16:20

Jalkojen alle eikä taivaan korkeuksiin. Muserrus tapahtuu siellä missä ihmiset seisovat ja sana pian on kirjoitettu ihmisille, jotka ovat odottaneet sitä siitä asti.

Puu on katkaistu. Se on vielä pystyssä ja se liikkuu ja liike kiihtyy. Kumpikaan asia ei kumoa toista.

Missä jää on ohut

Jää ei näytä paksuudeltaan miltään.

Järvi jäätyy yhtenä yönä ja aamulla pinta on kaikkialla samanlainen. Sileä, valkoinen, kantava. Muutaman sadan metrin päässä pohjassa on lähde ja se pitää veden liikkeessä koko talven. Siinä kohdassa jää on kolme senttiä. Vieressä sitä on 20. Pinta ei kerro kummastakaan mitään.

Kylässä on silti aina joku, joka on kairannut. Hän ei arvaa vaan tietää ja hän tietää tarkan paikan.

Ne jotka eivät tiedä

Suurin osa kulkijoista ei ole kairannut mitään. He menevät jäälle, koska muutkin menevät ja koska pinta näyttää yhtenäiseltä. Heidän mielessään ei ole ohutta kohtaa lainkaan, ei siksi, että he kieltäisivät sen vaan siksi ettei kukaan ole sitä heille sanonut.

Pietari puhuu väkijoukolle, joka oli seissyt ristin juurella ja hän sanoo heille tämän.

Ja nyt, veljet, minä tiedän, että te olette tietämättömyydestä sen tehneet, te niinkuin teidän hallitusmiehennekin.
Apt. 3:17

Tietämättömyys myönnetään ja se ulotetaan myös niihin, joiden asema olisi velvoittanut tietämään. Puhe ei silti pääty siihen. Seuraavaksi tulee käsky.

Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois,
Apt. 3:19

Tietämättömyys on todellinen tila eikä syyttömyyden todistus. Parannukseen ei kehoteta sitä, joka ei ole tehnyt mitään.

Kirjeissä tästä asemasta puhutaan unena ja siellä se on kehotuksen muodossa.

Ja tehkää tämä, koska tunnette tämän ajan, että jo on hetki teidän unesta nousta;
Room. 13:11

Kehotus on osoitettu nukkuvalle itselleen. Kukaan ei voi ottaa sitä vastaan toisen puolesta ja siinä on tämän aseman ainoa todellinen liikkumavara.

Kehotus ei kuitenkaan tarkoita, että ihminen nousisi omin voimin. Sama kirjoitus sanoo saman asian toisaalla niin, että molemmat puolet ovat yhdessä jakeessa.

Sentähden sanotaan: "Heräjä sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee!"
Ef. 5:14

Käsky on annettu ihmiselle. Valaiseminen ei ole hänen työtään. Kutsu kuuluu nukkuvalle, mutta se, joka herättää, on Kristus ja ilman häntä uni jatkuu riippumatta siitä kuinka monta kertaa kutsu toistetaan. Liikkumavara on siis vastaamisessa eikä heräämisessä.

Se joka on kairannut

Jään paksuuden tietää vain se, joka on sen mitannut. Mittaaminen maksaa jotakin. Se vaatii kairan, ajan ja menemisen sinne missä jää on ohuinta, eikä kukaan tee sitä vahingossa.

Kairannut ei voi palata tietämättömäksi. Hänellä on kädessään tieto, joka jakautuu kahtia sillä hetkellä, kun hän nousee jäältä: toinen puoli on se mitä hän sanoo, toinen se mitä sanomisesta hänelle seuraa. Tuosta hetkestä puhutaan Raamatussa enemmän kuin itse tiedosta.

Joka siis ymmärtää tehdä sitä, mikä hyvää on, eikä tee, hänelle se on synniksi.
Jaak. 4:17

Lause ei koske väärää tekoa vaan tekemättä jättämistä ja se nimeää molemmat samalla sanalla. Vanhassa testamentissa sama on kirjoitettu lain muotoon ja siellä se koskee nimenomaan sitä, joka on nähnyt.

"Jos joku rikkoo siten, että hän, vaikka kuulee vannotuksen ja voisi olla todistajana, joko hän on ollut silminnäkijänä tahi muuten saanut asiasta tietää, ei kuitenkaan ilmoita sitä ja niin joutuu syynalaiseksi;
3. Moos. 5:1

Todistajan velvollisuus syntyy näkemisestä. Sitä ei tarvitse ottaa vastaan eikä siihen tarvitse suostua, vaan se seuraa siitä, että hän sattui olemaan paikalla.

Hesekielille sama annetaan tehtävän muodossa ja siinä sanotaan myös hinta.

Jos taas vartija näkee miekan tulevan, mutta ei puhalla pasunaan eikä kansa saa varoitusta, ja miekka tulee ja ottaa pois jonkun sielun heistä, on hän otettu pois synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin vartijan kädestä.
Hes. 33:6

Vartija ei ole vastuussa miekasta. Hän on vastuussa pasunasta. Hänen tehtävänsä on äänen tuottaminen eikä lopputuloksen takaaminen ja siinä kulkee raja varoittamisen ja pelastamisen välillä. Kirjeessä efesolaisille asia sanotaan lyhyemmin.

Älköönkä teillä olko mitään osallisuutta pimeyden hedelmättömiin tekoihin, vaan päinvastoin nuhdelkaakin niistä.
Ef. 5:11

Osallisuus ei näiden lauseiden mukaan vaadi osallistumista. Se syntyy vaikenemisesta.

Se joka siirtää merkin

Merkin voi pystyttää myös väärään paikkaan. Oksat siirretään muutama metri sivuun, pinta näyttää edelleen samalta ja kulkija menee sinne minne merkki osoittaa. Siirtäjä ei tarvitse voimaa, väkeä eikä omaa jäätä. Hän tarvitsee vain sen, että joku luottaa merkkiin.

Tästä joukosta puhutaan vähiten ja se on pienin. Se ei erotu ulkonäöltä eikä puheelta. Erottava piirre on se, että hän tietää täsmälleen mitä tekee.

Hengellisessä muodossaan asema on vaikeampi tunnistaa, koska siinä merkin siirtäjä seisoo jäällä ja huutaa oikeaa varoitusta oikealla nimellä.

Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.
Matt. 7:22–23

Puhe on oikeaa. Nimi on oikea. Teot ovat sellaisia, joita kukaan ei tee ilman voimaa. Vastaus ei kiistä yhtäkään niistä vaan sanoo, ettei tuntemista ollut. Tunteminen ja tekeminen hänen nimessään ovat siis kaksi eri asiaa.

Tämä kohta on syytä avata, koska sitä luetaan yleensä väärin päin. Vastaus ei kuulu "te teitte liian vähän" vaan "minä en tuntenut teitä". Puutetta ei siis ole tekojen määrässä. Puute on suhteessa ja se paljastuu vasta kun on liian myöhäistä korjata sitä.

Jakeen alku sanoo saman asian ennakolta.

Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
Matt. 7:21

Isän tahdon tekeminen edellyttää, että tietää mikä se on. Sen tietäminen edellyttää tuntemista. Järjestys on siis tunteminen ensin ja tekeminen siitä, eikä toisin päin.

Tässä on se kohta, joka tekee erosta käytännöllisen eikä hienovaraisen. Ihminen, joka ei tunne sitä, jolle hän luulee tekevänsä, ei tee vääriä tekoja vahingossa vaan järjestelmällisesti. Hän tekee sitä mitä pitää itse hyvänä ja liittää siihen oikean nimen. Mitä ahkerampi hän on, sitä enemmän hän ehtii tehdä sellaista mitä ei pyydetty. Työn määrä ei siksi korjaa puutetta vaan monistaa sen.

Kirjeessä sama sanotaan tiedon kohdalla.

Tieto paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa.
1. Kor. 8:1

Jos joku luulee jotakin tietävänsä, ei hän vielä tiedä, niinkuin tietää tulee;
1. Kor. 8:2

Sitten tulee se lause, joka kääntää koko asetelman ympäri.

mutta joka rakastaa Jumalaa, sen Jumala tuntee.
1. Kor. 8:3

Tunteminen ei ole tässä ihmisen suoritus vaan se on kaksisuuntainen. Paavali korjaa itsensä tästä toisaalla kesken lauseen, ikään kuin ei kestäisi jättää väärää muotoa seisomaan.

Nyt sitävastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan ja, mikä enemmän on, kun Jumala tuntee teidät,
Gal. 4:9

Se on juuri se muoto, joka puuttuu Matteuksen kohtauksesta. Siellä ihmiset tuntevat nimen, tuntevat tehtävän ja tuntevat voiman, mutta lause kuuluu toiseen suuntaan: minä en ole koskaan teitä tuntenut.

Miksi tunteminen näyttää liian pieneltä

Tuntemisen ongelma on se, ettei se näytä miltään. Sitä ei voi laskea, esittää eikä raportoida. Teot voi. Siksi on luonnollista mitata itseään siitä mitä on tehty ja siksi juuri ahkera ihminen on tässä eniten vaarassa.

Vanha testamentti asettaa nämä samaan järjestykseen ja se tehdään uhrin kustannuksella.

Sillä laupeutta minä haluan enkä uhria, ja Jumalan tuntemista enemmän kuin polttouhreja;
Hoos. 6:6

Polttouhri oli sen ajan mitattavin mahdollinen teko: se maksoi, se näkyi ja se oli laskettavissa. Lause ei kiellä sitä. Se asettaa sen tuntemisen alapuolelle.

Jeremia sanoo saman kerskaamisen kielellä ja luettelee ensin kaiken sen mistä ihminen tavallisesti mittaa arvonsa.

Näin sanoo Herra: Älköön viisas kerskatko viisaudestansa, älköön väkevä kerskatko väkevyydestänsä, älköön rikas kerskatko rikkaudestansa;
Jer. 9:23

vaan joka kerskaa, kerskatkoon siitä, että hän on ymmärtäväinen ja tuntee minut:
Jer. 9:24

Viisaus, voima ja varallisuus ovat kaikki asioita, jotka voi osoittaa toteen. Ainoa asia, jota ei voi, on se ainoa, joka jätetään jäljelle.

Paavali kirjoittaa tämän auki omakohtaisesti ja hänellä oli enemmän osoitettavaa kuin useimmilla.

Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla,
Fil. 3:8

tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden,
Fil. 3:10

Hän ei sano hylkäävänsä huonoja asioita. Hän sanoo lukevansa tappioksi hyvät.

Lopulta tulee se kohta, jossa sama asetetaan yhden aterian mittakaavaan. Martta teki työn, joka oli tarpeellinen ja jota kukaan ei ollut kieltänyt.

Herra vastasi ja sanoi hänelle: "Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois."
Luuk. 10:41–42

Marttaa ei moitita laiskuudesta eikä väärästä työstä. Häntä puhutellaan kahdesti nimeltä, mikä on lempeä muoto eikä nuhde. Ero on siinä, kumpi valittiin ensin.

Iankaikkinen elämä määritellään yhdessä kohdassa suoraan ja määritelmä on tunteminen eikä tekeminen.

Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.
Joh. 17:3

Tähän lukuun tämä kuuluu siksi, että jään merkkien siirtäjä on juuri se, joka osaa kaiken muun. Hän tietää oikean nimen, hän huutaa oikeaa varoitusta ja hän seisoo oikealla jäällä. Se mitä hänellä ei ole, ei näy ulos lainkaan.

Pelko on todellinen

Se, joka vaikenee, vaikenee useimmiten pelosta ja pelko on todellinen.

On inhimillistä pelätä sitä mitä minulle tapahtuu, jos avaan suuni. On inhimillistä laskea mitä se maksaa työlle, asemalle, perheelle ja yörauhalle. Se, joka sanoo ettei koskaan pelkäisi, ei ole seisonut siinä kohdassa.

Pelko ei silti muutu oikeutukseksi sillä, että se on todellinen. Oman perheen suojeleminen ei ole peruste jättää lähimmäisiä jäälle. Mitta annetaan yhdessä lauseessa ja se on lyhyt.

Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat.
Matt. 7:12

Kysymys kääntyy silloin toisin päin. Toivoisinko minä, että kairannut vaikenee omien huoltensa tähden, jos minun lapseni olisivat sillä jäällä? Vastaus tiedetään ennen kuin kysymys on lausuttu loppuun.

Viimeinen kohta

Ristillä riippui kaksi pahantekijää. Toinen heistä puhui hetkellä, jolloin mitään ei ollut enää tehtävissä.

Ja hän sanoi: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi". Niin Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa."
Luuk. 23:42–43

Aikaa hyvittää ei ollut. Ei ollut mahdollisuutta korjata mitään eikä yhtään tuntia, jolla olisi voinut näyttää toteen jotakin muuta. Pyyntö esitettiin tyhjin käsin ja vastaus tuli samana päivänä.

Neljä ihmistä seisoo samalla jäällä ja pinta on heidän allaan sama. Yksi ei tiedä. Yksi on kairannut ja huutaa. Yksi on kairannut ja vaikenee. Yksi on siirtänyt oksat.

Jää sulaa keväällä ja silloin näkyy missä lähde oli koko ajan ollut.