Lamppu, jonka omistaja on toinen
Tietoisuus on sana, joka on levinnyt joka genreen. Sen ympärillä on markkinaa ja bisnestä, kokonaan uusia sanoja, tavoiteltua viisautta ja luvattua henkistä kasvua. Kirjakaupan hyllystä löytyy tietoisuuden laajentamista, työpaikan koulutuspäivästä tietoista läsnäoloa ja somesta värähtelytason nostoa. Sana esiintyy niin varmana, että harva pysähtyy kysymään kysymyksiä, jotka sen kohdalla pitäisi kysyä ensimmäisenä. Mitä se oikeastaan on? Kuka on kehittänyt mittariston sen mittaamiseen? Voiko ihminen itse laajentaa sitä ja kenen se lopulta on?
Kysymykset kannattaa kysyä järjestyksessä, sillä vastaukset yllättävät jokaisella portaalla.
Mitä mittari mittaa
Tiede ei ole ratkaissut, mitä tietoisuus on. Tämä ei ole vähättelyä vaan tutkimuksen oma tila. Mitattavissa on kaksi asiaa: vireystila eli se, onko ihminen hereillä ja reagoiko hän sekä sisältö eli se, mistä hän kulloinkin on tietoinen. Teho-osastolla käytetty asteikko pisteyttää silmien avaamisen, puheen ja liikkeen. Tutkimuskäytössä mitataan aivovasteen monimutkaisuutta: aivoja hätkäytetään magneettipulssilla ja katsotaan, kuinka rikkaana kaiku leviää. Nämä mittarit ovat todellisia ja hyödyllisiä ja ne erottavat unen valveesta ja nukutuksen heräämisestä.
Yksikään niistä ei mittaa sitä, mistä koko asiassa on kyse. Se, miksi kokemus ylipäätään tuntuu joltakin, miksi aivosähkön keskellä on joku jolle valo näyttää valolta ja suru tuntuu surulta, on filosofiassa yhä avoin kysymys. Sille on oma nimikin: tietoisuuden vaikea ongelma. Vaikeaksi sitä ei kutsuta siksi, että ratkaisu olisi työläs, vaan siksi, ettei kukaan tiedä miltä ratkaisu edes näyttäisi.
Tästä seuraa jotain, joka kannattaa sanoa hitaasti. Sana, jota myydään täsmällisenä, on tieteessä yhä määrittelemätön. Markkina on rakennettu käsitteen päälle, jota kukaan ei osaa rajata.
Asteikko, joka tehtiin kädestä painamalla
Henkisen kasvun puheessa tietoisuudella on kuitenkin mittaristo ja moni sitä lainaava ei tiedä, mistä se on peräisin. Tunnetuin asteikko on yhdysvaltalaisen psykiatrin David R. Hawkinsin tietoisuuden kartta, jossa ihmisen tila kalibroidaan lukemaksi yhden ja 1000:n välille. Häpeä saa pienen luvun, rohkeus suuremman, valaistuminen suurimman. Asteikko näyttää tieteelliseltä, sillä siinä on numerot.
Menetelmä, jolla luvut tuotetaan, on lihastestaus. Testaaja painaa kevyesti koehenkilön ojennettua kättä samalla kun tämä pitää mielessään väitteen. Käden pysyminen vahvana tarkoittaa totta, heikkeneminen epätotta. Tällä menetelmällä ei ole tieteellistä pätevyyttä tietoisuuden eikä tunteiden mittaamiseen: tulokset vastaavat lumevaikutusta ja testaajan omaa odotusta, eivätkä ne toistu hallituissa oloissa eivätkä eri testaajien välillä. Sama käsi, joka tänään kalibroi rakkauden lukemaksi 500, voi huomenna antaa toisen luvun toisen painajan alla.
Ihmisten tavoittelema tietoisuuden taso on siis mitattu kädestä painamalla ja psykologia tuntee mekanismin, joka lukemat tuottaa. Se ei ole tietoisuus vaan odotus.
Asteikossa on kuitenkin jotain, mikä vetoaa syvään ja se kannattaa ottaa vakavasti. Taso on saavutus ja saavutuksen kanssa ihminen tietää missä hän on. Mitattava on turvallisempi kuin suhde, sillä asteikolla näkee oman sijansa ja seuraavan portaan. Juuri tässä henkinen markkina tekee hengellisyydestä suoritusasteikon: viisaus muuttuu kiipeämiseksi ja kasvu sijaluvuksi. Lupaus omin voimin laajenevasta tietoisuudesta on lupaus siitä, että ihminen voi nostaa itsensä. Se on vanhin myyntipuhe maailmassa.
Mistä tietää olevansa tietoinen
Tähän väliin kuuluu kysymys, joka on koko aiheen terävin. Mistä ihminen tietää olevansa tietoinen? Kokemus omasta valveillaolosta ei nimittäin todista, että ihminen näkisi itsensä. Psykologia on tuntenut tiedostamattoman yli vuosisadan: valtaosa siitä, mikä ihmistä liikuttaa, ei koskaan nouse hänen katseltavakseen. Ihminen voi olla hereillä ja silti sokea juuri sille, mikä häntä ohjaa. Hän voi selittää tekonsa jaloilla syillä ja uskoa selityksensä itsekin ja motiivi jää pimeään, josta käsin se toimii vapaammin kuin valossa.
Raamattu sanoi tämän ennen psykologiaa ja sanoi sen jyrkemmin.
Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea?
Jer. 17:9
Kysymys on retorinen ja vastaus tulee heti perään, eikä vastaus ole ihminen.
Minä, Herra, tutkin sydämen, koettelen munaskuut, ja annan jokaiselle hänen vaelluksensa mukaan, hänen töittensä hedelmän mukaan.
Jer. 17:10
Sisimpään ei pääse ulkopuolinen, eikä omistaja itsekään pääse sinne kokonaan.
Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki.
- Kor. 2:11
Tämä on se kohta, jossa laajentamislupaus kohtaa seinän. Työkalu, jolla ihminen tutkisi oman sydämensä, on sama sydän, jonka petollisuudesta juuri varoitettiin. Mittari mittaisi itseään. Tiedostamattomuus ei aukea sisältäpäin, sillä avaaja seisoo sen sisällä.
Suunta on käännetty ympäri
Raamatussa on tietoisuuden sanasto ja sen suunta on täsmälleen päinvastainen kuin markkinan. Henkisessä puheessa ihminen laajentaa tietoisuuttaan ja nousee tasoja. Raamatussa ihminen pyytää tulla tutkituksi, koska hän ei pääse omaan sisimpäänsä käsiksi.
Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni.
Ps. 139:23
Rukous on tarkka. Siinä ei sanota: auta minua tutkimaan itseäni. Tutkiminen annetaan kokonaan toiselle ja pyytäjä asettuu tutkittavaksi. Sama omistussuhde sanotaan Sananlaskuissa yhden lauseen mittaisena.
Ihmisen henki on Herran lamppu: se tutkistelee sydämen kammiot kaikki.
Sananl. 20:27
Ihmisen sisin on lamppu ja lamppu kuuluu jollekin. Se ei ole ihmisen taskulamppu, jolla hän valaisee itseään, vaan Herran lamppu, jolla Hän valaisee ihmisen. Valo kulkee kammioihin asti, mutta sen sytyttäjä on toinen.
Muutoksellakin on Raamatussa suunta ja se näkyy kieliopissa asti.
Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.
Room. 12:2
Muuttukaa on muodoltaan käsky antautua muutokseen, ei ohje suorittaa sitä. Mieli ei nouse tasoja vaan uudistuu ja uudistajaksi ei nimetä tekniikkaa. Päämääräkään ei ole korkeampi oma taso vaan jotain hämmästyttävämpää: toisen mieli.
Sillä: "kuka on tullut tuntemaan Herran mielen, niin että voisi neuvoa häntä?" Mutta meillä on Kristuksen mieli.
- Kor. 2:16
Kreikan sana on nous, sama jota filosofia on käyttänyt järjelle ja ymmärrykselle aina. Lause ei lupaa, että ihmisen oma mieli laajenee kunnes se riittää. Se sanoo, että annettu mieli on toisen. Erottelun, jota henkinen etsijä yrittää tehdä tekniikalla, tekee Raamatussa Sana:
Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija;
Hepr. 4:12
Sielun ja hengen raja on juuri se raja, jota kukaan mittari ei löydä. Tässä sen erottaa terä, joka tulee ulkopuolelta.
Kuvastin ja kasvot
Varoitus, joka tähän kaikkeen on kirjoitettu, ei ole yleinen vaan osoitettu.
Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen.
Kol. 2:8
Saaliiksi saaminen on metsästyksen kieltä. Järkeisoppi ei jaeta ilmaiseksi vaan sillä pyydystetään ja pyydystetty maksaa. Tietoisuusmarkkina täyttää kuvauksen kohta kohdalta: oppirakennelma, ihmisen kehittämä perinnäissääntö, lupaus voimista ja hinta.
Jäljelle jää kysymys, joka on aiheen pohja: jääkö tiedostamattomuus piiloon aina, kun ihminen ei kerran pääse omaan sisimpäänsä? Raamatun vastaus on rehellinen kahteen suuntaan. Tässä ajassa raja pysyy:
Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.
- Kor. 13:12
Nyt kuvastimessa, arvoituksen tavoin. Täydellistä itsetuntemusta ei luvata tähän aikaan kenellekään, ei millään menetelmällä ja jokainen joka sitä myy, myy jotain mitä hänellä ei ole. Sen sijaan luvataan jotain muuta ja se on lauseen loppu: minut itsenikin täydellisesti tunnetaan. Ihminen on jo nyt kokonaan tunnettu, pimeä puolikin katsottu ja tiedetty. Tietoisuuden täyttymys ei ole se päivä, jona ihminen vihdoin näkee itsensä. Se on se päivä, jona hän näkee kasvoista kasvoihin sen, joka on tuntenut hänet koko ajan.
Lamppu tulee asumaan
Edellä sanotusta voi jäädä kuva, että vastaus pysyy koko ajan ihmisen ulkopuolella: Herra tutkii, Herra valaisee ja ihminen on tutkittavana kuin talo, jonka omistaja käy katsomassa. Kuva on kesken. Raamatussa lampulla on myös osoite ja se muuttaa.
Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.
Joh. 14:23
Asumaan jääminen ei ole vierailu. Ihmisen ottaessa vastaan Jeesuksen Kristuksen lamppu ei enää valaise ulkoa käsin vaan asettuu sisälle: Pyhä Henki tulee asumaan ihmiseen ja valo palaa siellä, missä kammiot ennen olivat pimeät.
Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?
- Kor. 3:16
Temppeli ei ole rakennus, jonka edessä seistään. Se on paikka, jossa asutaan. Sama sisin, johon ihminen ei itse päässyt, on nyt asuttu, eikä asukas ole vieras vaan se, joka on tuntenut tien kammioihin alusta asti.
Tämä on vaelluksen ajan järjestely. Lamppu sisällä on matkavalo, annettu tätä maallista vaellusta varten, jonka ajan näkeminen on vielä kuvastimesta katsomista. Kasvoista kasvoihin nähdään vasta perillä. Perillä sisäistä lamppua ei enää tarvita, sillä siellä valo ei sammu eikä varjoja ole.
Eikä kaupunki tarvitse valoksensa aurinkoa eikä kuuta; sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppu on Karitsa.
Ilm. 21:23
Tähän väliin, matkan ajaksi, on annettu se, mitä henkinen markkina lupaa eikä voi toimittaa: rauha, joka ei riipu omasta tasosta ja turva, joka ei lepää oman näkökyvyn varassa. Siihen voi luottaa jo tässä ajassa. Sydämen kammioissa ei tarvitse osata liikkua itse. Valo tuntee tien, eikä se enää koputa ovelle ulkoa. Se asuu.