Yksi nimi

Evankeliumi on saarnattu kaikkialle maailmaan. Yksi nimi on tunnettu. Yksi ainoa Tie, Totuus ja Elämä on saavuttanut maan kolkat ja annettu valittavaksi.

Maailma antaa puhua vapaasti hengistä, enkeleistä, energioista ja jumalista monikossa, eikä kukaan hätkähdä. Yksi ainoa nimi ääneen lausuttuna muuttaa huoneen. Paine ei kohdistu uskontoon yleensä vaan tarkasti yhteen nimeen. Juuri se tarkkuus on koko ilmiön paljastavin piirre.

Osoite, ei sattuma

Vihamielisyys, joka valikoi kohteensa näin tarkasti, ei ole sattumaa. Sattuma hajoaa moneen suuntaan. Osoitettu paine kulkee yhtä nimeä kohti ja pysyy siinä. Sana selittää tarkkuuden yksinkertaisesti. Nimessä on juuri se, mitä vastustaja eniten vastustaa.

Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman."
— Apt. 4:12

Pelastus on sidottu yhteen nimeen, ei moneen. Siksi juuri se nimi on ainoa, jonka poissaolo ei häiritse ketään ja jonka läsnäolo häiritsee monia. Muut nimet voivat elää rinnakkain, koska yksikään niistä ei vaadi mitään. Tämä yksi vaatii kaiken. Siksi se erotetaan muista.

Vaikka sen valitseminen on vapaaehtoista, sen voima, elävyys ja pyhyys on aina saanut kuolleet hyökkäämään. Kaikki epäjumalat yhdistävä ekumeeninen maailman uskonto voi esiintyä turvallisuuden ja rakkauden liittona, mutta se ei muuta Raamatun Totuutta siitä yhdestä nimestä, Jeesuksesta Kristuksesta.

Sana antaa vastustukselle myös nimen. Kyse ei ole mielipide-erosta eikä makuasiasta vaan kiellosta, joka kohdistuu nimenomaan Poikaan.

Kuka on valhettelija, ellei se, joka kieltää sen, että Jeesus on Kristus? Hän on antikristus, se, joka kieltää Isän ja Pojan. Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä.
— 1. Joh. 2:22–23

Kielto on täsmällinen. Ei kielletä jumaluutta yleensä eikä uskontoa sinänsä vaan se, että Jeesus on Kristus. Yleinen usko johonkin korkeampaan saa jäädä. Poika on se, joka on poistettava. Tämä on sama osoite, joka näkyy kadulla ja uutisissa, nyt vain nimettynä.

Viisi porrasta

Paine ei ole yhtä ja samaa kaikkialla. Sillä on aste ja voimakkuus. Sama nimi voi maksaa hyvin eri hinnan sen mukaan, missä ja milloin se lausutaan.

Viisi porrasta. Paine kulkee viittä porrasta. Ensimmäinen on sosiaalinen kiusallisuus, kohotettu kulmakarva ja vaivautunut hiljaisuus. Toinen on maineen ja toimeentulon haitta, nimi joka katoaa listalta. Kolmas on oikeudellinen tai taloudellinen seuraamus, sakko, irtisanominen tai suljettu ovi. Neljäs on vapauden menetys, pidätys ja vankeus. Viides on hengen menetys. Sama nimi, viisi hyvin eri hintaa.

Sivistyneessä hyvinvointivaltiossa kasvanut uskova on elänyt lähes koko elämänsä ensimmäisellä portaalla ja ajoittain toisella. Se tuntuu itsestään selvältä, mutta se on historian poikkeus eikä sääntö. Sana ei lupaa poikkeuksen jäävän pysyväksi.

Ja kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi.
— 2. Tim. 3:12

Sana ei sano, että vaino voi osua, vaan että jumalinen elämä johtaa siihen. Ensimmäinen porras on lyhyt lepo pitkällä matkalla, ei matkan luonne. Kohde pysyy koettelun kasvaessakin samana.

Silloin teidät annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan, ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden.
— Matt. 24:9

Viha kohdistetaan tässäkin nimeen. Kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden, sanoo teksti, eikä se sano aatteen tai ryhmän tähden. Porras nousee, mutta osoite pysyy samana.

Puitteet, ei ennustus

Kysymys ei ole siitä, kuka pahaa juonii, vaan siitä, millaiset olosuhteet siirtäisivät painetta ylemmäs. Puitteet eivät ole ennustus. Ne ovat luettavissa jo nyt, eikä niiden näkeminen vaadi salaista tietoa vaan avoimen katseen.

Ensin tulee kriisi, joka tekee poikkeuksesta tavallisen. Sota, talouden horjunta, pandemia tai resurssien niukkuus antaa vallalle oikeutuksen, jota se ei rauhan aikana saisi. Poikkeustila on aina oikeudellinen ovi. Kolmas porras alkaa sen kynnykseltä.

Toiseksi lakia yhtenäistetään yli rajojen. Yhden vihapuheen tai ääriajattelun määritelmän sitoessa monta maata kerralla poissulkeva totuusväite voidaan kriminalisoida ilman, että yksikään yksittäinen parlamentti seisoo päätöksen takana. Vastuu ohenee matkalla, kuten sillä on tapana.

Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi.
— Dan. 7:25

Ajat ja laki ovat juuri se, mitä muutetaan hitaasti ja lailliselta näyttäen. Mikään ei tapahdu yhdessä yössä. Se tapahtuu pykälä pykälältä. Jokainen pykälä perustellaan turvallisuudella.

Kolmanneksi kuuluminen saa hinnan, joka peritään ilman oikeudenkäyntiä. Maksamisen, työn ja palveluihin pääsyn kulkiessa saman järjestelmän läpi poissulku ei enää vaadi tuomiota vaan katkaistun kytkimen. Sana on kuvannut tämän tarkasti.

Ja se saa kaikki, pienet ja suuret, sekä rikkaat että köyhät, sekä vapaat että orjat, panemaan merkin oikeaan käteensä tai otsaansa, ettei kukaan muu voisi ostaa eikä myydä kuin se, jossa on merkki: pedon nimi tai sen nimen luku.
— Ilm. 13:16–17

Merkki on ostamisen ja myymisen ehto. Kuka tahansa näkee, kuinka lähellä sellainen rakenne jo on, kun raha muuttuu ohjelmoitavaksi ja henkilöllisyys digitaaliseksi. Tekniikka itsessään ei ole peto. Se on vain valmis alusta, jolle kolmas porras voidaan rakentaa ilman yhtäkään uutta lakia väkivallasta.

Neljänneksi hätä etsii yhdistävää uskoa. Yhteinen vaara kaipaa yhteistä pyhää, jonka äärellä kaikki voivat seistä. Siihen tarjotaan rauhan uskontoa, joka sulattaa erot yhteen. Tällainen ykseys on houkutteleva, koska se lupaa lopun riidalle. Sen ainoa ehto on, ettei yksikään nimi saa väittää olevansa ainoa tie. Sillä hetkellä yhden nimen tunnustaja muuttuu rauhan rikkojaksi. Pakolle annetaan hyvä omatunto.

Yksikään näistä ei yksin riitä. Yhdessä ne muodostavat puitteet, joissa paine voi nousta portaita, joita länsimainen uskova on pitänyt mahdottomina.

Ei verta ja lihaa vastaan

Tässä kohdassa on helppo erehtyä pahimmalla mahdollisella tavalla. Houkutus on nyt etsiä syyllisiä ihmisiä, ryhmää tai nimilistaa, jota vastaan asettua, kun paine kohdistuu yhteen nimeen ja olosuhteet voivat kiristää sen otetta. Juuri sitä Sana ei anna tehdä. Se siirtää katseen kokonaan toiseen suuntaan.

Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.
— Ef. 6:12

Taistelu ei ole verta ja lihaa vastaan. Se ei ole kansaa, uskontokuntaa eikä yhtäkään ihmistä vastaan. Se, joka tekee siitä ihmisten välisen, on jo hävinnyt sen, koska hän lyö näkyvää, kun todellinen vastustaja on näkymätön. Ihminen on kuvion sisällä useammin sokeana kuin sitä ohjaten.

Ristin äärellä, keskellä suurinta vääryyttä, Jeesus itse lausui sanat, jotka asettavat kaiken oikeisiin mittoihin.

Mutta Jeesus sanoi: "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät". Ja he jakoivat keskenään hänen vaatteensa ja heittivät niistä arpaa.
— Luuk. 23:34

He eivät tiedä, mitä tekevät. Tämä ei vähennä vääryyttä, mutta se nimeää sen luonteen. Suurin osa niistä, jotka vievät painetta eteenpäin, eivät toimi tietoisesti vihollisen puolella vaan langenneen luontomme kapinassa, jota emme voi tunnistaa ilman Kristusta. He panevat toimeen jotain, jonka lähdettä he eivät näe. Siksi vastaus ei ole viha heitä kohtaan vaan sama anteeksianto, jonka Herra lausui ensin.

Valepuku

Sokeus ei kuitenkaan selitä kaikkea. Kaiken sokeuden alla on tietoinen ydin, joka ei ole eksynyt vaan valinnut, ei erehtynyt vaan kääntynyt. Se ei rakasta Kristusta vaan vihaa häntä, eikä se esiinny vihan hahmossa. Se pukeutuu juuri siihen, mitä ihminen vähiten epäilee.

Valepuku on vanha, yhtä vanha kuin ensimmäinen kysymys, joka sai epäilemään Jumalan sanaa.

Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: "Onko Jumala todellakin sanonut: 'Älkää syökö kaikista paratiisin puista'?"
— 1. Moos. 3:1

Käärme ei kieltänyt Jumalaa. Se kysyi. Se ei väittänyt Jumalaa olemattomaksi vaan asetti hänen sanansa neuvoteltavaksi. Sen se teki viisaimman ja kavalimman hahmossa, ei hirviönä. Sama kavaluus jatkuu, eikä se ole vuosituhansissa muuttunut karkeammaksi vaan hienovaraisemmaksi.

Sillä semmoiset ovat valheapostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi. Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi. Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi, mutta heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen.
— 2. Kor. 11:13–15

Valkeuden enkeli on petoksen ydin. Pimeyttä, joka esitellään pimeytenä, ei valitsisi kukaan. Siksi se lainaa valon. Lainattu valo loistaa juuri niin kauan, että siihen ehditään luottaa. Se myy turvaa, sivistystä ja rauhaa. Lahjat näyttävät hyviltä, kunnes ihminen huomaa, että hinta oli se yksi nimi.

Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia.
— Matt. 7:15

Meidän ei tarvitse syyttää, syyllistää tai tuomita yksittäisiä ihmisiä nimellä ymmärtääksemme, missä vihollinen ohjaa ja vaikuttaa globaalisti ja kansallisesti. Se selviää, kun katsomme sanojen sijaan tekojen hedelmiä. Siellä, missä oikeutetaan väkivaltaa, riistoa ja sortoa, sanan- ja uskonnonvapauden kaventamista, kansojen ihmisarvon eriarvoistamista, kiristystä, uhkailua ja lahjontaa, ei toimi Jumala vaan saatana.

On olemassa myös niitä, jotka asettuvat tietoisesti saatanaa palvelemaan ja toimivat täydessä ymmärryksessä Jeesusta vastaan, aivan kuten on Kristukselle koko elämänsä antaneita seuraajia, jotka eivät ole sama asia kuin tapakristitty, joka uskoo vain Jumalan olemassaoloon.

On siis heitä, jotka aidosti uskovat saatanalla olevan tulevaisuutta ja annettavaa ymmärtämättä, että se on rajallinen luotu kuten ihminen ja kaikki valta Taivaassa ja maan päällä on vain Hänellä, joka on sovittanut ristillä ihmiskunnan kuolemantuomion. Ihmisen alistuessa jo 2 000 vuotta sitten helvettiin tuomitulle tietoisesti, se johtaa paatumukseen. Pyhän Hengen pilkka on ainoa synti, joka on anteeksiantamaton.

Miksi et pelkäisi

Kaikki tämä voisi lamauttaa, jos loppusana olisi paineessa. Se ei ole. Sama Sana, joka kuvaa vastustajan tarkasti, kuvaa myös lopputuloksen, joka on jo ratkennut. Seuraajan tehtävä ei ole voittaa taistelua vaan pysyä kiinni siinä, joka on jo voittanut.

Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman."
— Joh. 16:33

Ahdistusta ei kielletä. Sitä ei luvata pois. Sen rinnalle asetetaan jotain, mikä ei nojaa olosuhteisiin, sillä voitto on jo tapahtunut. Tämä ei ole toivomus paremmasta vaan ilmoitus tehdystä. Siksi seuraajan mieli voi olla turvallinen keskellä sitä, mikä muuten pelottaisi.

Kestäväisyydellänne te voitatte omaksenne elämän.
— Luuk. 21:19

Kestäväisyys on tehtävä, ei paljastaminen. Uskovan osa ei ole kaivaa esiin jokaista valepukua eikä nimetä jokaista sutta, koska se työ kuuluu valolle, joka tulee ajallaan. Uskovan osa on pysyä kiinni siinä yhdessä nimessä silloinkin, kun sen pitäminen maksaa. Paljastaminen on Herran, kestäminen on meidän.

Kysymykset, jotka jäävät

Nämä kysymykset on tarkoitettu kysyttäviksi itselle, ei toiselle. Ne eivät etsi syyllistä vaan omaa juurta, sillä juuri se, mitä ihminen ei uskalla kysyä itseltään, kertoo eniten siitä, mihin hänen turvansa on kiinnittynyt.

Ensimmäinen koskee osoitetta. Miksi juuri yksi nimi tuottaa vastareaktion, jota mikään muu pyhä sana ei tuota? Mitä se tarkkuus kertoo siitä nimestä?

Toinen koskee porrasta. Millä portaalla oma uskoni on tähän asti elänyt? Olenko erehtynyt pitämään historian poikkeusta pysyvänä sääntönä?

Kolmas koskee valepukua. Minkä olen ottanut vastaan valona, turvana tai sivistyksenä, jonka hinta oli hiljaisuus yhden nimen edessä?

Neljäs koskee vastustajaa. Lyönkö näkyviä ihmisiä, jotka useimmiten ovat sokeita, vai näenkö sen näkymättömän, joka heitä ohjaa?

Viides kantaa muita. Olisiko juureni kiinni siinä yhdessä nimessä vai olosuhteissa, jotka eivät ole vielä maksaneet minulle mitään, jos paine huomenna nousisi portaan tai kaksi?

Viimeinen kysymys on Herran, ei meidän: kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö Hän uskoa maan päältä? Vastaus ei ole yhteinen universaali vaan henkilökohtainen, sillä ainoaa elävää Jumalaa kiinnostaa jokaisen yksilön sydämen tila. Lopputuloksen tulemme kaikki näkemään ajallaan, mutta sitä ennen valmistautuminen niihin kysymyksiin, joihin osassa maailmaa jo pakotetaan vastaamaan henkensä uhalla, osoittaa itsellemme olemmeko unessa vai hereillä.