Näkymättömät hartiat

Aikuisen järkkynyttä mieltä kantaa usein lapsi. Toisinaan kantaminen alkaa vasta erosta.

Valtakunnallisen mielenterveysomaisten päivän teemana olivat tänä syksynä näkymättömät hartiat. Seinäjokelainen kansanedustaja kirjoitti päivän kunniaksi Ilkka-Pohjalaisessa lapsista, jotka kantavat vanhemman mielenterveysongelman seurauksia. Hän muistutti Hoitotyön tutkimussäätiön uudesta hoitosuosituksesta ja tavoitteesta, ettei yksikään lapsi jää yksin kantamaan vanhemman sairauden seurauksia.

Tavoite on oikea. Hoitosuosituksen mukaan noin joka viides suomalainen lapsi elää perheessä, jossa vähintään toisella vanhemmalla on psykiatrinen diagnoosi. Luku perustuu THL:n seurantaan vuonna 1997 syntyneistä, joista 22 % oli lapsuutensa aikana elänyt tällaisessa perheessä.

Yksi lapsiryhmä jää silti helposti tämänkin katseen ulkopuolelle. Se on lapsi, jonka vanhemman järkkyminen ei näy kotona sairautena vaan eron jälkeen sotana toista vanhempaa vastaan. Hänen arjestaan voi tulla perhehelvetti, jossa vieraannuttamista ei tunnisteta ja huoltokiusaaminen jatkuu vuosia. Näkymättömät hartiat ovat ennen kaikkea hänen. Saman taakan kantaa vanhempi, jonka lämmintä ja läheistä suhdetta lapseen yritetään katkaista.

Ensi- ja turvakotien liiton mukaan vieraannuttamista tapahtuu noin joka kymmenennessä erossa ja noin joka neljännessä pitkittyneessä huoltoriidassa. Virallisia tilastoja ilmiöstä ei ole.

Kun riidasta tulee ase

Lapsenhuoltolaki ei käytä sanaa vieraannuttaminen. Vuoden 2019 uudistuksen jälkeen laki kuitenkin velvoittaa: "Vanhemman on kasvatustehtävässään vältettävä kaikkea, mikä on omiaan aiheuttamaan haittaa lapsen ja toisen vanhemman väliselle suhteelle." Hallituksen esityksen mukaan "tarkoituksena on kieltää kaikenlainen manipulointi ja muu epäasiallinen vaikuttaminen lapseen". Velvollisuus koskee yhtäläisesti lähivanhempaa ja vanhempaa, jota lapsella on oikeus tavata.

Hallituksen esitys menee pidemmälle. Sen mukaan yhtenä henkisen väkivallan muotona voidaan pitää vieraannuttamista, "jossa toinen vanhempi omalla käytöksellään vaikeuttaa lapsen ja toisen vanhemman välistä vuorovaikutussuhdetta". Tutkimuskirjallisuus puhuu samasta ilmiöstä eron jälkeisenä kiusaamisena. Se on tahallinen ja jatkuva entisen kumppanin pelottelun malli, johon voi kuulua oikeudenkäyntien käyttämistä aseena, taloudellista painostusta, lasten vaarantamista ja toisen mustamaalaamista.

THL:n opas olosuhdeselvitysten laatijoille toteaa, että käsitettä "voidaan käyttää myös perusteettomasti". Väkivallan uhatessa käsitettä ei oppaan mukaan tule käyttää lainkaan.

Hämeen poliisilaitos tutki vuonna 2020 tapausta, jossa vieraannuttamisen epäiltiin aiheuttaneen lapsen henkiselle terveydelle haittaa. Poliisi totesi tuolloin: "Kun vieraannuttaminen aiheuttaa lapsen henkiselle terveydelle haittaa, se täyttää rikoksen tunnusmerkistön, samalla tavalla kuin henkinen väkivalta voi täyttää pahoinpitelyn tunnusmerkistön ja olla siten rikos." Vieraannuttaminen on manipulointia, painostusta ja henkistä väkivaltaa lasta kohtaan. Lapsi ei pysty puolustautumaan sitä vastaan.

Italialaisen tutkimusryhmän artikkelin mukaan tutkimuskirjallisuus kuvaa vieraannuttamista vakavana lapsen henkisen kaltoinkohtelun muotona, joka liittyy fyysiseen kaltoinkohteluun ja laiminlyöntiin. Harmanin, Krukin ja Hinesin vuonna 2018 julkaisema katsaus vaati, että vieraannuttavat teot tunnustetaan perheväkivallan muodoksi, jotta uhrit saisivat lain ja sosiaalipolitiikan suojan. Lapsi ei voi ymmärtää, miksi vanhempi, jonka tehtävä on suojella häntä, tekee hänestä lyömäaseen toista vanhempaa vastaan.

Kiista ei poista lapsen kokemusta. Laki ja sen esityöt tunnistavat ilmiön. Kysymys on siitä, tunnistavatko sen ne, joiden pöydälle riita lopulta päätyy.

Järkkynyt mieli riidan takana

Vakavimmissa huoltokiusaamisen tapauksissa riidan taustalla on vanhemman oma järkkyminen. Sainin ja kollegoiden vuonna 2016 julkaisemassa katsauksessa kolmessa neljästä tutkimuksesta vieraannuttavilla vanhemmilla todettiin enemmän narsistisia ja alkeellisia puolustuskeinoja sekä heikentynyttä todellisuudentajua. Katsauksen kirjoittajat muistuttavat, että tutkimuksia on vielä liian vähän varmoihin johtopäätöksiin. Suomalaisessa asiantuntijakoulutuksessa vuonna 2016 todettiin samoin, että tutkimuksissa on viitteitä vanhemman persoonallisuushäiriöiden, narsismin ja empatiakyvyttömyyden yhteydestä vieraannuttamiseen. Kellyn ja Johnstonin mukaan sekä tutkimus että kliininen kokemus osoittavat, että vieraannuttamiseen yllyttävässä vanhemmassa on usein merkittävää patologiaa ja vihaa. Kirjoittajat kuvaavat, että tällainen vanhempi on usein kokenut eron syvänä narsistisena loukkauksena. Bakerin haastattelemat 40 aikuista, jotka oli lapsena vieraannutettu toisesta vanhemmastaan, kuvasivat vieraannuttanutta vanhempaa narsistiseksi ja ehdotonta omistautumista ja lojaaliutta vaativaksi.

Kiusaava vanhempi esiintyy ulospäin usein lapsen puolustajana. Italialaisessa tutkimuksessa vieraannuttaviksi luokitellut äidit pyrkivät persoonallisuustestissä esittämään itsensä edullisessa valossa, liiankin hyveellisinä. Uhrin asema on tällaisen vanhemman vahvin ase. Hän kertoo suojelevansa lasta ja purkaa samalla lapsen suhteen toiseen vanhempaan. Sellaiselle asetelmalle ei voi antaa yliotetta. Totuus on tuotava näkyviin, sillä mielenterveyden ongelma voi olla piilossa juuri siinä ihmisessä, jonka kohdalla kukaan ei osaisi sitä epäillä.

Kansanedustajan kolumni puhuu vanhemmasta, joka ei saa apua ajoissa, jolloin vastuu tilanteesta voi siirtyä läheisille. Huoltokiusaamisessa vastuu siirtyy lapselle. Lapsi joutuu valitsemaan puolen, vartioimaan sanojaan ja kantamaan aikuisen pelkoa ja vihaa kuin ne olisivat hänen omiaan. Hoitosuositus muistuttaa, että vanhempien mielenterveysongelmat voivat muuttaa perheenjäsenten keskinäisiä suhteita, rooleja ja vastuuta. Eron jälkeinen riita on tämän ilmiön äärimmäinen muoto.

Arvostettu asema ei suojaa

Kansanedustajan kolumni muistuttaa, että vanhempaan on puututtava ajoissa ennen kuin lapset kärsivät. Ajatus kantaa myös toiseen suuntaan. Uhka on ensin tunnistettava vanhemmassa itsessään, myös silloin, kun hän on korkeasti koulutettu, toimii arvostetussa virassa ja osaa ohjailla ympäristöään ja verkostojaan.

Paul Babiakin, Craig Neumannin ja Robert Haren tutkimuksessa 203 yritysammattilaisesta 3,9 %:lla psykopatiapisteet ylittivät tutkimuksessa yleisesti käytetyn rajan. Psykopaattiset piirteet olivat yhteydessä arvioihin karismasta ja esiintymistaidoista mutta kielteisessä yhteydessä vastuullisuuteen ja suoritukseen. Vakuuttava ulkokuori voi kätkeä aivan toisenlaisen ihmisen.

Luottamusyhteiskunta haluaa uskoa hyvään. Arvostetussa virassa olevan ihmisen ei uskota tekevän vääriä päätöksiä tai satuttavan perhettään ja lapsiaan. Varoitusmerkit ohitetaan, koska niitä on vaikea uskoa todeksi. Viime vuosina julkisuudessa on kuitenkin nähty tapauksia, joissa korkeassa asemassa toiminut ammattilainen on tuomittu vakavasta väkivallasta omaa perhettään kohtaan. Vuonna 2024 erikoislääkäri tuomittiin käräjäoikeudessa puolisoonsa kohdistuneista väkivaltarikoksista. Asema ei kerro mitään siitä, mitä kotona tapahtuu.

Hinnan maksaa lapsi

Mirallesin ja kollegoiden vuonna 2021 julkaisemassa katsauksessa vieraannuttamiselle altistuneilla lapsilla todettiin aikuisena masennus- ja ahdistusoireita, suurempi psyykkisten häiriöiden riski sekä heikompi itsetunto ja omavaraisuus. Kirjoittajien mukaan syy-seuraussuhdetta on vaikea osoittaa. Norjalaisessa aineistossa vieraannuttavalle käytökselle altistumisen määrä oli yhteydessä huonompaan mielenterveyteen ja hyvinvointiin: mitä enemmän altistumista, sitä enemmän oireita.

Suomessa 2 027 nuoren verkkokyselyssä vieraannuttaminen oli yhteydessä korkeampaan masentuneisuuteen ja ahdistuneisuuteen sekä huonompaan elämänlaatuun. Eronneiden vanhempien perheissä 14 %:lla esiintyi äidin ja 9 %:lla isän ilmentämää vieraannuttamista. Lapin yliopiston tutkimuksessa lapset kuvasivat itsensä riidan keskelle jääneiksi, sivuutetuiksi tai sellaisiksi, joiden tietoa ei uskottu.

Lapsuuden jäljet on kuvattu samankaltaisiksi kuin sotatrauman ja seksuaalisen hyväksikäytön jäljet. Tutkija Edward Kruk viittaa näkemykseen, jonka mukaan vieraannutetut lapset eivät ole vähemmän vaurioituneita kuin muut äärimmäisen konfliktin uhrit, kuten lapsisotilaat ja kaapatut lapset, jotka samastuvat kiduttajiinsa välttääkseen kipua.

Lapsen hinta ei ole vain tunne. Se on vuosia, joiden aikana nuori ei saa rakentaa suhdetta toiseen vanhempaansa. Se on aikuisuus, jossa luottamus toisiin ihmisiin on rakennettava uudelleen.

Neljätoista vuotta samaa kysymystä

Eduskunnassa on vuodesta 2012 lähtien esitetty ainakin 15 kirjallista kysymystä vieraannuttamisesta. Jo vuonna 2012 kysyjät vaativat, että sosiaalityön ammattilaisia ja tuomioistuimia koulutetaan tunnistamaan vieraannuttaminen. Ministeri vastasi, että "tuomareiden ja sosiaalityöntekijöiden koulutuksessa annetaan valmiuksia näihin tilanteisiin".

Vuonna 2012 eduskunnassa tehtiin lakialoitteet vieraannuttamiskiellosta ja tapaamisoikeuden tahallisen estämisen kriminalisoinnista. Vuonna 2022 tehtiin lakialoite vieraannuttamisen kriminalisoinnista. Kansalaisaloite vaati samaa vuonna 2024. Kuusi vuotta ensimmäisen kysymyksen jälkeen hallituksen esitys totesi: "Tärkeää on myös viranomaisten kouluttaminen niin, että heillä olisi valmiuksia tunnistaa tällaiset tilanteet." Eduskunta edellytti joulukuussa 2018, että olosuhdeselvitysten tekemisestä annetaan valtakunnallista ohjeistusta ja koulutusta ja että arvioidaan tarve säätää selvityksen tekijöille kelpoisuusvaatimukset. THL:n oppaassa vuodelta 2024 todetaan yhä: "Lainsäädännössä ei ole toistaiseksi asetettu kelpoisuus- ja koulutusedellytyksiä selvityksentekijälle."

Sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2025 teettämä selvitys oli suora. "Lähes kaikissa vastaajaryhmissä oli epäselvää se, miten vieraannuttaminen voidaan luotettavasti tunnistaa ja arvioida, miten tilanteissa pitäisi toimia ja kenellä on toimivalta asiassa." Selvityksen mukaan nykyinen laki ei ehkäise eikä torju riittävästi vieraannuttamista, eikä sen tutkimiseksi ole selkeitä yhteisiä käytänteitä tai yhtä selvittävää tahoa. Osaaminen lähisuhdeväkivallan eri muotojen tunnistamisessa on selvityksen mukaan puutteellista sekä tuomioistuimissa että hyvinvointialueilla.

Pääministeri Orpon hallitusohjelma lupaa: "Edistetään lapsen oikeutta molempiin vanhempiinsa vahvistamalla lähivanhemman myötävaikutusvelvollisuutta etävanhemman tapaamisoikeuden toteutumiseen ja ehkäisemällä ns. vieraannuttamista." Toisessa kohdassa ohjelma lupaa ehkäistä pitkittyneitä huoltajuusriitoja ja vieraannuttamista. Kirjausten pohjalta valmistunut sosiaali- ja terveysministeriön selvitys teki 31 ehdotusta.

Oikeusministeriö julkaisi elokuussa 2026 lapsenhuoltolain uudistuksen seurantatutkimuksen tulokset. Huoltoriitojen käsittelyajat eivät ole lyhentyneet. Keskimääräinen käsittelyaika oli 8,4 kuukautta. Olosuhdeselvitys pidentää käsittelyä tyypillisesti noin puolella vuodella. Vain harva lapsi tulee kuulluksi riidan aikana. Tutkimus nostaa esiin myös väkivallan ja vieraannuttamisen tunnistamiseen liittyviä ongelmia.

Neljäntoista vuoden kysymyksiin on vastattu lupauksilla koulutuksesta. Lapsi, joka oli ensimmäisen kysymyksen aikaan päiväkodissa, on nyt täysi-ikäinen. Poliisi on jo todennut, että lapsen terveyttä vahingoittava vieraannuttaminen voi täyttää pahoinpitelyn tunnusmerkistön. Siksi kriminalisointi on johdonmukainen seuraava askel.

Kuka maksaa ja kuka hyötyy

Tuomioistuimiin tulee vuosittain noin 3 200 lapsen huoltoon, asumiseen tai tapaamisoikeuteen liittyvää asiaa. Yli puolet käräjäoikeuksien huoltoriidoista koskee aiemman ratkaisun muuttamista. Kroonistuneiden riitojen osuudeksi on arvioitu käräjäoikeuksissa 25 % ja hovioikeuksissa jopa 34 %.

Lastensuojelun ja lapsiperheiden sosiaalipalvelujen kustannukset olivat vuonna 2023 yhteensä 2,1 miljardia euroa. Sijaishuollon osuus niistä oli 74 %. Lastensuojelun Keskusliiton tapausesimerkkien laskelmassa varhainen tuki maksoi 40–60 % korjaavien palvelujen kustannuksista. Hoitosuosituksen mukaan ennaltaehkäisevillä psykososiaalisilla menetelmillä on kohtalaista näyttöä lapsen sairastumisriskin vähentämisessä.

Riidan pitkittymisestä hyötyy se vanhempi, joka käyttää prosessia vallan välineenä. Jokainen uusi käsittely on hänelle uusi keino pitää toinen vanhempi ja lapsi otteessaan. Järjestelmä, jossa kenelläkään ei ole selvää vastuuta tunnistamisesta, ei pysäytä häntä. Hyöty on yhden aikuisen ja koko valtion koneisto toimii hänen tahtinsa mukaan. Häviäjä on yksi lapsi, jolla ei ole puhevaltaa omassa asiassaan.

Ei minulle eikä sinulle

Raamatun tunnetuimmassa huoltoriidassa kaksi naista kiisteli samasta lapsesta kuningas Salomon edessä. Kuningas käski tuoda miekan ja jakaa lapsen kahtia. Silloin paljastui, kuka rakasti:

Mutta silloin sanoi kuninkaalle se nainen, jonka oma elossa oleva poika oli, sillä hänen sydämensä tuli liikutetuksi hänen poikansa tähden-hän sanoi: "Oi herrani, antakaa tuolle elossa oleva lapsi; älkää surmatko sitä". Mutta toinen sanoi: "Ei minulle eikä sinulle; viiltäkää!"

— 1. Kun. 3:26

Kertomuksessa rakkaus näkyi siinä, että äiti oli valmis luopumaan voitosta lapsen hengen vuoksi. Toinen nainen oli valmis tuhoamaan lapsen, kunhan kumpikaan ei saisi häntä. Salomon tunnisti eron, koska hän katsoi, kumpi suojeli lasta. Sama tunnistaminen kuuluu jokaiseen oikeussaliin ja olosuhdeselvitykseen, jossa lapsen tulevaisuus päätetään.

Paavali kirjoitti kolossalaisille: "Isät, älkää kiihoittako lapsianne, etteivät he kävisi aroiksi." (Kol. 3:21) Lapsen hartiat eivät ole tehty kantamaan aikuisten sotaa. Mielenterveysomaisten päivän tavoite, ettei yksikään lapsi jää yksin, koskee myös lasta, jonka vanhemman järkkyminen näkyy vihana toista vanhempaa kohtaan.

Psalmin kirjoittaja tunsi lapsen yksinäisyyden ja sen, joka ei hylkää:

Vaikka minun isäni ja äitini minut hyljätkööt, niin Herra minut korjaa.

— Ps. 27:10