Muna vai kana: eläkeikä, eläkerahasto ja kansakunnan suunta
Valtio puhuu rahasta. Kansalainen kuulee luottamuksesta.
Syksyn 2026 aikana suomalaiset lukivat kaksi uutista, jotka osuivat samaan kohtaan sydäntä. Ensin kerrottiin, että valtion eläkerahastosta otetaan lisää rahaa valtion menoihin. Sitten kerrottiin, että eläkeikää voitaisiin nostaa 70 vuoteen. Sosiaalisessa mediassa levisi nopeasti ajatus, ettei kukaan pääse enää eläkkeelle satavuotiaanakaan.
Kumpi oli ensin, muna vai kana? Mitä uutisten järjestys kertoo? Millainen eläkejärjestelmän tila todella on?
Mitä on päätetty ja mitä esitetty
Valtiovarainministeriön virkamiehet julkaisivat 7.10.2026 virkapuheenvuoron Luota tulevaan. Siinä esitetään yhtenä vaihtoehtona eläkeuudistusta, jossa alinta vanhuuseläkeikää nostettaisiin kuusi kuukautta ikäluokkaa kohden, kunnes se olisi 70 vuotta. Sen jälkeen eläkeikä sidottaisiin jälleen elinajanodotteeseen. Ministeriön alustavien laskelmien mukaan eläkeiän noston työllisyysvaikutus voisi olla noin 50 000–120 000 työllistä. Ylen mukaan muutos alkaisi vuodesta 2032.
Virkapuheenvuoro on ministeriön virkakunnan asiantuntija-arvio. Se ei ole hallituksen päätös. Ylen mukaan hallituspuolueet olivat valmiita uudistuksiin mutta eivät sitoutuneet ehdotukseen. Seuraavana päivänä pääministeripuolueen johto kutsui ehdotusta MTV Uutisten mukaan täysin epärealistiseksi. Myös palkansaajajärjestöt STTK ja SAK vastustivat nostoa.
Samaan aikaan valmisteltiin toista asiaa. Hallitus linjasi jo syyskuussa 2025, että Valtion eläkerahastosta siirretään vuonna 2027 kertaluonteisesti arviolta 1,05 miljardia euroa enemmän valtion budjettiin. Tavoitteena oli vähentää valtion velanottotarvetta. Valtioneuvoston tiedotteen mukaan siirrot kuitenkin laskevat rahaston puskurin tasoa.
Syksyn 2026 budjettiriihessä 1.9. hallitus kertoi käyttävänsä Valtion eläkerahastoa investointiohjelmansa rahoittamiseen. Ratkaisu julkaistiin 24.9.: rahaston siirrot valtion talousarvioon ovat vuosina 2027–2037 yhteensä noin miljardi euroa aiempaa suunnitelmaa suuremmat. Hallituksen esitys tästä annettiin eduskunnalle 8.10., päivä virkapuheenvuoron jälkeen. Vuonna 2027 siirto kasvaa noin 204 miljoonalla eurolla.
Vastaus kysymykseen on siis tämä. Eläkerahaston käytöstä päätettiin ja uutisoitiin ensin, syyskuussa. Eläkeikä 70 tuli ministeriön virallisena vaihtoehtona julki vasta lokakuussa. Asiat eivät ole sama päätös, eikä yksikään lähde yhdistä niitä toisiinsa. Ne kertovat silti saman tarinan: julkisella taloudella on vähän rahaa ja paljon menoja.
Mikä on Valtion eläkerahasto?
Valtion eläkerahasto on vuonna 1990 perustettu valtion talousarvion ulkopuolinen puskurirahasto. Se tasaa valtion omien työntekijöiden eläkemenoja. Rahaston sijoitusten arvo oli kesäkuun lopussa 27,3 miljardia euroa. Valtion eläkemenot olivat vuonna 2025 yhteensä 5,6 miljardia euroa. Valtion eläkevastuu oli vuoden lopussa 97,8 miljardia euroa. Rahaston varat kattoivat siitä noin neljänneksen.
Valtiontalouden tarkastusviraston blogissa rahastoa on kutsuttu valtion pahan päivän varaksi. Nyt sitä käytetään. On syytä kysyä, onko paha päivä jo tullut vai tuleeko se myöhemmin.
Valtion eläkerahasto on eri asia kuin yksityisalojen ja kuntien työeläkevarat. Niistä ei ole tehty vastaavaa päätöstä.
Eläkejärjestelmän todellinen tila
Työeläkevakuuttajat Telan mukaan työeläkevaroja oli kesäkuun 2026 lopussa 300,2 miljardia euroa. Eläketurvakeskuksen mukaan työeläkkeitä maksettiin vuonna 2025 yhteensä 37,2 miljardia euroa. Kaikkiaan eläkkeitä ja eläkkeenluonteisia etuuksia maksettiin 41,0 miljardia euroa.
Suomen työeläkkeet rahoitetaan Eläketurvakeskuksen mukaan suurimmaksi osaksi jakojärjestelmällä: kulloinkin työssä käyvät sukupolvet rahoittavat silloisten eläkeläisten eläkkeet. Rahastot ovat puskuri, eivät koko eläkkeen pohja.
Kesäkuussa 2026 julkaistun Eläketurvakeskuksen pitkän aikavälin laskelman mukaan työeläkkeiden rahoitusnäkymä on parantunut eläkeuudistuksen jälkeen. Yksityisalojen keskimääräinen eläkemaksu on sovittu 24,4 %:iin palkoista vuoteen 2030 asti. Laskelman mukaan maksuun ei kohdistu nousupainetta, mikä on merkittävä muutos aiempiin laskelmiin. Matala syntyvyys ja pitenevä elinikä nostavat silti eläkemenoja pitkällä aikavälillä. Kokonaishedelmällisyysluku laski vuoden 2010 luvusta 1,87 lukuun 1,26 vuonna 2023.
Kuva ei siis ole niin musta kuin sosiaalinen media antaa ymmärtää, mutta se ei ole kevytkään. STTK:n mukaan todellinen eläkkeellesiirtymisikä on jo noussut 63,2 vuoteen.
Julkisen talouden aukko
Valtiovarainministeriön syksyn 2026 ennusteen mukaan julkisen talouden alijäämä on tänä vuonna 4,2 % bruttokansantuotteesta ja vuonna 2027 4,5 %. Velka nousee tänä vuonna 90 %:iin bruttokansantuotteesta. Valtion budjetin alijäämä vuonna 2027 on 12,3 miljardia euroa. Suomi joutui tammikuussa 2026 EU:n liiallisen alijäämän menettelyyn.
Virkapuheenvuoron mukaan EU:n säännöt edellyttävät Suomelta lähivuosina ensisijaisesti suoria sopeutustoimia: menosäästöjä ja verotuksen kiristyksiä. Parlamentaarinen työryhmä arvioi helmikuussa 2026, että julkista taloutta on vahvistettava seuraavalla vaalikaudella noin 8–11 miljardilla eurolla.
Puolueet ennen vaaleja
Seuraavat eduskuntavaalit pidetään 18.4.2027. Puolueet ovat jo kertoneet linjansa.
Kokoomus on valmis yhdeksän miljardin euron suoriin säästöihin ilman veronkorotuksia. Eläkejärjestelmän uudistuksella se hakee kahden miljardin euron säästöä kolmikantaisesti valmisteltuna, eikä se tavoittele maksussa olevien eläkkeiden leikkaamista. Perussuomalaisten mukaan eläkkeitä ei voida sulkea sopeutuksen ulkopuolelle. Vasemmistoliiton yhdeksän miljardin euron paketissa pääpaino on veronkorotuksissa, eikä leikkauksia listalta juuri löydy. SDP on visioinut, että puolet sopeutuksesta tehtäisiin veronkorotuksilla ja puolet leikkauksilla. Vihreät haluavat menovähennysten ohella myös veronkorotuksia. Keskusta ei kannata kaavamaista eläkeiän nostoa.
Aukko on 8–11 miljardia euroa. Sitä on vaikea uskoa täytettävän pelkillä veroilla tai pelkillä leikkauksilla. Ministeriön oma virkapuheenvuoro puhuu kummastakin.
Luottamus
Suurin vaara ei ehkä ole yksittäinen päätös vaan luottamuksen mureneminen. Ihminen, joka on tehnyt töitä koko ikänsä ja maksanut eläkemaksunsa, odottaa, että sopimus pitää. Uutisissa puhuttiin samoina viikkoina eläkerahaston siirroista ja eläkeiän nostosta. Moni kuuli niistä yhden viestin: valtio ei ole enää meidän puolellamme.
Raamattu tuntee tämän pelon. Psalmin rukoilija pyysi: "Älä heitä minua pois minun vanhalla iälläni, älä hylkää minua, kun voimani loppuu." (Ps. 71:9) Mooseksen laissa Jumala käski: "Nouse harmaapään edessä ja kunnioita vanhusta sekä pelkää Jumalaasi. Minä olen Herra." (3. Moos. 19:32) Sananlaskut muistuttavat velan hinnasta: "Rikas hallitsee köyhiä, ja velallinen joutuu velkojan orjaksi." (Sananl. 22:7) Kansakunta, joka ottaa velkaa nuorten tulevaisuudesta ja säästöjä vanhojen turvasta, joutuu punnitsemaan, kenen kustannuksella se elää.
Valtio voi muuttaa eläkeikää. Rahastot voivat kasvaa tai huveta. Yksi lupaus ei muutu:
Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama, hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannan; niin minä olen tehnyt, ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan.
— Jes. 46:4