Aika olla vaiti ja aika puhua

Melu peittää. Hiljaisuus paljastaa.

Saarnaajan kirjan mukaan kaikella on aikansa. "Aika on reväistä rikki ja aika ommella yhteen. Aika on olla vaiti ja aika puhua." (Saarn. 3:7) Kommentaattorit lukevat jakeen eri tavoin. Keilin ja Delitzschin mukaan vastoinkäymisen keskellä sopivin asenne on hiljainen alistuminen. Cambridgen raamattukommentaarin mukaan jae koskee laajemmin oikeaa sanaa oikeaan aikaan.

Kysymys on yhä ajankohtainen. Mitä on hiljaisuus ja mitä huuto? Milloin on aika puhua ja milloin olla vaiti? Miksi arvostamme melua ja kohinaa? Miksi äänetön ja hiljainen ei enää tunnu arvokkaalta?

Melun maailma

Euroopan ympäristökeskuksen vuonna 2020 julkaiseman raportin mukaan ainakin joka viides eurooppalainen altistuu melulle, jonka tasoa pidetään terveydelle haitallisena. Tieliikenne on suurin melun lähde. Noin 113 miljoonaa ihmistä altistuu pitkäaikaisesti vähintään 55 desibelin liikennemelulle. Raportin mukaan pitkäaikaisen ympäristömelun arvioidaan aiheuttavan Euroopassa vuosittain 12 000 ennenaikaista kuolemaa ja 48 000 uutta sepelvaltimotautitapausta. Noin 22 miljoonaa ihmistä kärsii melun aiheuttamasta pitkäaikaisesta vakavasta häiriintymisestä ja 6,5 miljoonaa pitkäaikaisesta vakavasta unihäiriöstä.

Maailman terveysjärjestö WHO suosittaa, että tieliikennemelun keskiäänitaso pysyisi alle 53 desibelin. Sen mukaan liiallinen melu lisää sepelvaltimotaudin ja kohonneen verenpaineen riskiä sekä aiheuttaa unihäiriöitä, kuulovaurioita ja kognitiivista haittaa.

Melu ei ole kuitenkaan vain ulkoa tuleva rasitus. Moni pakenee hiljaisuutta itse. Psykologi Wilson ja kollegat julkaisivat vuonna 2014 tutkimuksen, jossa osallistujat viettivät 6–15 minuuttia yksin huoneessa ilman muuta tekemistä kuin ajattelua. Tutkijoiden mukaan osallistujat eivät tyypillisesti nauttineet tästä. Moni antoi itselleen mieluummin sähköiskuja kuin oli yksin ajatustensa kanssa. Tutkijoiden johtopäätös oli, että useimmat haluavat mieluummin tehdä jotain kuin ei mitään, vaikka se jokin olisi epämiellyttävää.

Kaikki eivät lue tulosta samoin. Fox ja kollegat analysoivat saman aineiston uudelleen. Heidän mukaansa 57 % osallistujista ei antanut itselleen yhtään iskua. Lisäksi ajatusten vaeltelu koetaan aiemmissa tutkimuksissa keskimäärin lievästi miellyttäväksi. Hiljaisuus ei siis ole ihmiselle mahdoton. Se on vain vaikea.

Hiljaisuus, joka parantaa

Bernardin ja kollegoiden kokeessa tutkijat soittivat 12 muusikolle ja 12 verrokille eri musiikkityylejä. Väliin he lisäsivät kahden minuutin tauon. Tauko laski sykettä, verenpainetta ja hengitystä jopa lähtötason alapuolelle. Tutkijoiden mukaan rentoutuminen näkyi erityisen selvästi tauon aikana.

Kirsten ja kollegoiden hiirikokeessa verrattiin kohinan, musiikin, poikasten äänien ja hiljaisuuden vaikutusta aivoihin. Viikon jälkeen ainoastaan hiljaisuus oli yhteydessä uusien solujen lisääntymiseen muistin kannalta keskeisellä aivoalueella. Tulos koskee hiiriä, ei ihmisiä. Se kertoo silti jotain siitä, mitä melu vie ja mitä hiljaisuus antaa.

Kun Jumala on vaiti

Raamatussa hiljaisuus ei ole vain ihmisen asia. Heprean verbi charash tarkoittaa Strongin sanakirjan mukaan sekä vaikenemista että kuuroutta. Brown-Driver-Briggs-sanakirjan mukaan sanaa käytetään psalmeissa aina Jumalan vaikenemisesta silloin, kun ihmiset rukoilevat.

Daavid huusi: "Sinua, Herra, minä huudan; minun kallioni, älä ole minua kohtaan äänetön, etten minä, kun sinä vaiti olet, joutuisi niiden kaltaiseksi, jotka ovat hautaan vaipuneet." (Ps. 28:1) Ellicottin mukaan heprean sanalla on kreikan tapaan kaksoismerkitys: kuuro ja mykkä. Rukoilija pelkää molempia. Pahinta ei ole, ettei Jumala puhu. Pahinta olisi, ettei Hän kuule.

Monet näistä rukouksista ovat Aasafin psalmeja. International Standard Bible Encyclopedian mukaan Aasaf oli yksi Daavidin kolmesta ylimmästä muusikosta. Hänen nimissään ovat psalmit 50 ja 73–83. Jewish Encyclopedian mukaan nimi viittaa laajemmin Aasafin laulajien kiltaan. Nehemian kirjan mukaan jo Daavidin ja Aasafin aikana oli veisaajien päämiehiä. Silloin veisattiin ylistys- ja kiitosvirsiä Jumalalle (Neh. 12:46).

Aasafin psalmissa kansa rukoilee vihollisten metelin keskellä:

Jumala, älä ole niin ääneti, älä ole vaiti, älä ole, Jumala, niin hiljaa.

— Ps. 83:2

Treasury of David -kommentaari tiivistää rukouksen: ihminen on äänekäs, älä sinä ole sanaton. Profeetta Habakuk ihmetteli samaa: "Minkätähden sinä katselet uskottomia, olet vaiti, kun jumalaton nielee hurskaampansa" (Hab. 1:13).

Raamattu ei kuitenkaan anna viimeistä sanaa Jumalan vaikenemiselle. Jesajan kirjassa Herra sanoo: "Minä olen ollut vaiti ikiajoista asti, olen ollut hiljaa ja pidättänyt itseni. Mutta nyt minä huudan kuin lapsensynnyttäjä, puhallan ja puuskun." (Jes. 42:14) Aasafin psalmissa sanotaan: "Meidän Jumalamme tulee eikä vaikene" (Ps. 50:3). Saman psalmin lopussa Herra vastaa niille, jotka pitivät Hänen hiljaisuuttaan hyväksyntänä: "Näitä sinä teet, ja minäkö olisin vaiti? Luuletko, että minä olen sinun kaltaisesi?" (Ps. 50:21) Jumalan hiljaisuus ei ole välinpitämättömyyttä. Se on odottamista.

Huuto

Huudolle heprealla on omat sanansa. Brown-Driver-Briggs-sanakirjan mukaan tsa'aq ja sen rinnakkaismuoto za'aq tarkoittavat huutamista avuksi, usein Jumalalle. Ne ilmaisevat myös hätää, kauhua tai surua. Sama sanakirja mainitsee huudon, jonka Jumala kuulee, kun Israel huokaili orjuudessa Egyptissä.

Huuto ei siis ole Raamatussa melua. Se on rukousta, joka on liian suuri pysyäkseen hiljaa. Melu täyttää tilan, jotta mitään ei tarvitsisi kuulla. Huuto avaa sydämen, jotta joku kuulisi.

Milloin olla vaiti

Israel seisoi meren rannalla faaraon sotajoukko takanaan. Mooses sanoi kansalle: "Herra sotii teidän puolestanne, ja te olkaa hiljaa." (2. Moos. 14:14) Poolen mukaan heprean sana tarkoittaa pidättäytymistä sekä puheesta että toiminnasta. Keilin ja Delitzschin mukaan kansan piti lakata valittamasta.

Profeetta Aamos kirjoitti: "Sentähden ymmärtäväinen vaikenee tänä aikana, sillä se on paha aika." (Aam. 5:13) Jeesus opetti: "Älkää antako pyhää koirille, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen" (Matt. 7:6). Hesekielin kohdalla Jumala itse sanoi tarttuvansa profeetan kieleen suun lakeen, ettei hän voisi nuhdella uppiniskaista sukua (Hes. 3:26). On hetkiä, jolloin sana ei auta, koska kukaan ei halua kuulla. Jeremian vastustajat sanoivat juuri niin: "älkäämme kuunnelko lainkaan hänen puheitansa" (Jer. 18:18).

Suurin hiljaisuus Raamatussa on Jeesuksen hiljaisuus oikeudenkäynnissä. Ylipappien ja vanhimpien syyttäessä Häntä Hän ei vastannut mitään. Pilatuksen kysymyksiin Hän ei vastannut yhteenkään. Maaherra ihmetteli suuresti (Matt. 27:12–14). Jesaja oli ennustanut sen: "niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut" (Jes. 53:7). Hänen hiljaisuutensa ei ollut heikkoutta. Se oli voimaa, joka ei tarvinnut puolustajaa.

Hiljainen tuulen hyminä

Profeetta Elia pakeni Horebin vuorelle uupuneena ja pelokkaana. Herra käski hänen asettua vuorelle ja kulki ohitse:

Ja katso, Herra kulki ohitse, ja suuri ja raju myrsky, joka halkoi vuoret ja särki kalliot, kävi Herran edellä; mutta ei Herra ollut myrskyssä. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys; mutta ei Herra ollut maanjäristyksessä. Maanjäristyksen jälkeen tuli tulta; mutta ei Herra ollut tulessa. Tulen jälkeen tuli hiljainen tuulen hyminä.

— 1. Kun. 19:11b–12

Tämä on ehkä vastaus kysymykseen, miksi hiljaisuus ei enää tunnu arvokkaalta. Melu on myrskyä, maanjäristystä ja tulta. Se vaikuttaa voimakkaalta ja tärkeältä. Hiljaisuudessa jää jäljelle se, mitä melu peitti: oma sydän ja Jumalan ääni. Molempien kuuleminen voi pelottaa.

Psalmin kirjoittaja tunsi toisen tien: "Jumalaa yksin minun sieluni hiljaisuudessa odottaa, häneltä tulee minulle apu." (Ps. 62:2) Profeetta Habakuk sanoi: "Mutta Herra on pyhässä temppelissänsä, hänen edessään vaietkoon kaikki maa." (Hab. 2:20)

Aika olla vaiti ei ole tyhjää aikaa. Se on aikaa, jolloin Jumala sotii puolestamme ja jolloin Hänen hiljainen äänensä voi vihdoin kuulua.