Se mitä määräys ei tavoita
Sakon voi budjetoida, päivämäärää ei.
Uudessa-Meksikossa on nyt kaksi päivämäärää jotka yhden yhtiön on merkittävä kalenteriinsa. Kesäkuun 30. päivä ja joulukuun 31. päivä. Niinä päivinä Metan on toimitettava tuomioistuimelle ja osavaltion oikeusministeriölle kirjallinen selvitys siitä miten se on noudattanut sille annettuja määräyksiä ja niin viiden vuoden ajan.
Sakko on maksettu sinä hetkenä kun se maksetaan. Päivämäärä palaa.
Mitä määrättiin
Tuomari Bryan Biedscheid antoi ratkaisunsa 6.8.2026. Hän totesi osavaltion nuorten olevan mielenterveyskriisissä ja nimesi Metan alustat sen merkittäväksi myötävaikuttavaksi syyksi. Oikeudellinen nimitys jonka hän antoi yhtiölle on public nuisance, yleinen haitta ja se on sama käsite jolla käsitellään saastuttavaa tehdasta tai vaarallista rakennusta.
Rahaa kertyi kahdesta erästä. Maaliskuussa 2026 valamiehistö määräsi 375 miljoonan dollarin seuraamuksen siitä, että yhtiö oli johtanut käyttäjiä harhaan alustojensa turvallisuudesta lapsille. Elokuun ratkaisu määräsi lisäksi 567 miljoonaa dollaria haittojen korjaamiseen tarkoitettuun rahastoon. Yhteensä 942 miljoonaa. Rahasta 420 miljoonaa on sidottu nuorten hoitopalveluihin ja loput tietoisuustyöhön, ennaltaehkäisyyn ja seulontaan viiden vuoden aikana. Meta ilmoitti valittavansa.
Ratkaisun toinen puoli on se joka tekee tästä muuta kuin sakkouutisen. Tuomioistuin määräsi rakenteelliset muutokset ja asetti ne valvontaansa viideksi vuodeksi:
- alle 18-vuotiaan käyttö rajataan 90 tuntiin kuukaudessa
- ilmoitukset alaikäisille katkaistaan yöksi kello 22 alkaen aamuseitsemään
- julkiset tykkäysmäärät poistetaan ja alle 18-vuotiaalle ne voidaan näyttää vain vanhemman tai huoltajan luvalla
- yhtiön on rakennettava kahden vuoden kuluessa malli joka tunnistaa alle 13-vuotiaan käyttäjän käyttäytymisestä, pyydettävä ikätodistus niiltä joita se arvioi alle 13-vuotiaiksi ja kohdeltava käyttäjää alaikäisenä siihen asti kunnes ikä on todennettu
- suojaa seksuaaliselta hyväksikäytöltä ja kiristykseltä vahvistetaan ja aikuistilien valvontaa kiristetään
- alaikäisen mahdollisuus lähettää ja vastaanottaa alastonkuvia estetään
- tekoälykeskustelijoita rajoitetaan ja alustoille tulee pakolliset varoitukset
Kaksi kertaa vuodessa siitä on raportoitava kirjallisesti.
Kaksi eri seuraamusta
Ero näiden kahden välillä selittää miksi rangaistukset yleensä eivät muuta mitään. Sakko on hinta. Se lasketaan kerran ja se merkitään kirjanpitoon kuluksi. Riittävän suuri yritys voi kohdella sitä samalla tavalla kuin vuokraa tai sähkölaskua ja jos toiminta tuottaa enemmän kuin sakko maksaa, laskutoimitus kannustaa jatkamaan. Hinta ei kysy mitään.
Määräys on rajoite. Sitä ei voi maksaa pois. Se sitoo tuotekehityksen, käyttöliittymän ja liiketoimintamallin siihen mitä tuomioistuin on sanonut ja raportointivelvoite tekee siitä toistuvan. Kesäkuun 30. päivä tulee joka vuosi.
Yritys joka laskee sakon kustannukseksi on muuttanut moraalisen kysymyksen laskutoimitukseksi. Se ei ole lain kiertämistä eikä sitä tarvitse peitellä, sillä se tehdään avoimesti taulukossa. Juuri siksi pelkkä sakko on heikko väline: se puhuu samaa kieltä kuin se ajattelutapa jota sen pitäisi korjata.
Kenen vastuu
Oikeus ei vastannut tähän kysymykseen kokonaan. Se vastasi siihen osaan johon sillä on valta. Tuomioistuin määräsi yhtiön. Se ei määrännyt yhtäkään vanhempaa tekemään mitään. Se ei myöskään aseta lapselle velvollisuuksia: 90 tunnin raja ei ole lapselle annettu sääntö vaan yhtiölle annettu kielto tarjota enempää. Kohde on palvelun tarjoaja. Lapsi on se jota suojellaan.
Kaksi määräystä paljastaa silti mitä oikeus olettaa maailmasta. Ensimmäinen on ikätunnistus. Yhtiön on rakennettava malli joka päättelee käyttäjän iän hänen käyttäytymisestään. Tuollaista ei määrätä ellei oleteta, että lapsi ilmoittaa ikänsä väärin. Määräys ei syytä lasta siitä. Se pitää sitä tosiasiana johon on varauduttava. Toinen on tykkäysmäärien ehto. Ne voidaan näyttää alaikäiselle vanhemman tai huoltajan luvalla. Tässä yhdessä kohdassa oikeus asettaa vanhemman päätöksentekijäksi, eikä muualla. Kaikki muu on rakennettu niin, että se toimii myös silloin kun kotona ei ole ketään katsomassa.
Vastuu jakautuu siis kahtia, eikä jako ole tasan. Alustan vastuu on suurempi, koska se on rakentanut koneen joka mittaa huomiota ja myy sitä eteenpäin ja koska sillä on tieto siitä mitä kone tekee. Sitä vastuuta voi mitata, määrätä ja valvoa ja juuri niin nyt tehdään.
Toinen osa vastuusta on siellä minne tuomioistuin ei yllä. Kukaan ei tarkasta 30. kesäkuuta miten kotona meni. Ei ole raporttia siitä kenen kanssa lapsi puhui illalla, kuinka monta kertaa häneltä kysyttiin mitä kuuluu tai oliko joku hereillä silloin kun hän ei ollut. Se osa vastuusta ei siirry kenellekään ja se on ainoa osa jota mikään päätös ei paranna. Yhtiön syyllisyys ei vähennä vanhemman tehtävää yhtään. Molemmat ovat totta yhtä aikaa.
Lapsen vastuulla asia ei ole koskaan. Lapsi ei valinnut mallia jolla häntä pidetään ruudulla eikä hän tiedä olevansa sen kohde.
Suomen peili
Kysymys siitä muuttaako tuomio mitään on Suomessa tutkittavissa, koska meillä on siitä pitkä aineisto Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta. Luvut ovat karua luettavaa alkupäästä. Vuosina 1994 alkaen 2008 asti Suomi sai 74 langettavaa tuomiota, mikä on enemmän kuin muut Pohjoismaat samana aikana yhteensä. Vuoden 2011 loppuun mennessä tuomioita oli 158 ja niistä 124:ssä todettiin ainakin yksi loukkaus. Aiheet keskittyivät oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, yksityis- ja perhe-elämän suojaan sekä sananvapauteen.
Langettavia tuomioita on 2010-luvulta alkaen tullut vain nollasta yhteen vuodessa. Tuosta luvusta tekee mieli päätellä, että Suomi korjasi tapansa. Päätelmä ei kestä, sillä samaan aikaan muuttui myös mittari. Ihmisoikeussopimuksen neljästoista lisäpöytäkirja tuli voimaan kesäkuussa 2010 ja se antoi yhdelle tuomarille vallan hylätä valitus suoraan sekä lisäsi uuden tutkittavaksi ottamisen kynnyksen, jonka mukaan valitus voidaan hylätä silloin kun valittajalle ei ole aiheutunut merkittävää haittaa. Hylkäysten määrä kasvoi jyrkästi koko tuomioistuimessa. Tuomioiden väheneminen kertoo siis ainakin osaksi seulasta eikä valtiosta.
Painavin ryhmä on perhe-elämän suoja ja lastensuojelu. Kyse ei ole yksittäisistä erehdyksistä vaan sarjasta, joka kulkee halki kahden vuosikymmenen ja toistaa samaa virhettä.
Hokkanen vastaan Suomi, 23.9.1994. Isä yritti saada tuomioistuimen vahvistamat huolto- ja tapaamisoikeutensa pannuiksi täytäntöön. Hän teki sen mitä häneltä voitiin edellyttää ja viranomaisilta puuttui tehokas vastaus tavalla jota tuomioistuin kuvasi silmiinpistäväksi. Täytäntöönpanon kesto teki lapsen ja isän yhdistämisestä vaikeaa. Loukkaus.
K. ja T. vastaan Suomi, suuri jaosto 12.7.2001. Vastasyntynyt otettiin kiireellisesti huostaan heti syntymän jälkeen sillä perusteella, että äidillä oli vakava mielisairaus eikä isän katsottu kykenevän turvaamaan lasta. Tuomioistuin katsoi, että niin ankaralta toimelta kuin vastasyntyneen erottaminen äidistään vaaditaan poikkeuksellisen pakottavat syyt, eivätkä ne täyttyneet. Lievempiä keinoja ei ollut ensin harkittu. Loukkaus todettiin kahdesta asiasta: itse kiireellisestä sijoituksesta sekä siitä ettei perheen jälleenyhdistämiseksi tehty riittäviä toimia. Tuomioistuin totesi lisäksi, että asetetut tapaamisrajoitukset tosiasiassa vaikeuttivat yhdistämistä.
K.A. vastaan Suomi, 14.1.2003. Vanhemmat paransivat tilannettaan ajan myötä huomattavasti. Viranomaiset eivät silti aidosti pitäneet perheen yhdistämistä lopullisena tavoitteenaan eivätkä harkinneet huostassapidon lopettamista mielekkäällä tavalla. Loukkaus.
R. vastaan Suomi. Sosiaaliviranomainen ei pitänyt yhdistämistä vakavasti otettavana vaihtoehtona lainkaan ja tapaamisia rajoitettiin ankarasti tavalla joka ilmensi pyrkimystä vahvistaa lapsen sidettä sijaishuoltajiin sen sijaan että perhe olisi yhdistetty. Riittäviä toimia yhdistämiseksi ei tehty. Loukkaus.
Yksi lause toistuu kaikissa. Tuomioistuimen lähtökohta on se, että huostaanotto on väliaikainen toimi joka on lopetettava heti kun olosuhteet sen sallivat, ja että valtiolla on aktiivinen velvollisuus edistää perheen yhdistämistä niin pian kuin se on kohtuudella mahdollista. Suomi hävisi nämä jutut siksi että se kohteli huostaanottoa pysyvänä ratkaisuna eikä väliaikaisena ja siksi että kodin tukeminen takaisin kuntoon ei ollut se tavoite jota kohti työskenneltiin.
Tuomioistuin ei tuominnut lastensuojelua sinänsä eikä pitänyt tavanomaisia huostaanottopäätöksiä loukkauksena ja osassa Suomea koskevia tapauksia loukkausta ei todettu lainkaan. Loukkaus oli toteuttamisen tavassa ja siinä mitä jätettiin tekemättä sen jälkeen. Ero on olennainen, sillä lapsi on joskus suojeltava omalta kodiltaan ja juuri siksi sen tekemisen tapa on niin tarkka asia.
Mitä sitten seurasi. Uusi lastensuojelulaki 417/2007 tuli voimaan 1.1.2008 ja vuoden 2010 muutoksella siirrettiin päätös kiireellisen sijoituksen jatkamisesta. Sitä ettei näitä olisi tehty ilman tuomioita ei pysty osoittamaan.
Sarjaan kuuluu vielä yksi tuomio, joka näyttää ensin toisen aiheen mutta kuuluu tähän tiiviimmin kuin uskoisi. X vastaan Suomi vuodelta 2012 koskee pakkolääkitystä. Valittaja oli lastenlääkäri, joka pidätettiin lokakuussa 2004 rikosprosessissa, joka oli pantu vireille sen jälkeen kun hänen väitettiin auttaneen erästä äitiä hakemaan tyttärensä pois huostaanotosta. Hänet määrättiin mielentilatutkimukseen ja sen jälkeen tahdosta riippumattomaan hoitoon ja hänelle annettiin lääkkeitä pakolla injektiona. Tuomioistuin totesi loukkauksen 5 ja 8 artiklaan: laista puuttuivat suojat mielivaltaa vastaan, hoitopäätös sisälsi automaattisen valtuutuksen pakkolääkitykseen jos potilas kieltäytyy, päätösvalta oli yksin hoitavilla lääkäreillä ilman tuomioistuinkontrollia, eikä valittajalla ollut keinoa saattaa toimen laillisuutta minkään tuomioistuimen ratkaistavaksi.
Ketju alkaa huostaanotosta ja päättyy pakolla annettuun injektioon.
Tuomio odotti lainsäädäntötoimia yli vuosikymmenen. Ministerikomitea ilmaisi syvän huolensa siitä, ettei potilailla ollut yhä tehokkaita oikeussuojakeinoja, otti asian tehostettuun valvontaan joulukuussa 2021 ja Euroopan neuvoston täytäntöönpano-osasto kävi Suomessa viiveiden takia. Kesäkuussa 2021 Suomea koskevia tuomioita oli täytäntöönpanematta 30 ja lisäksi seitsemän Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean ratkaisua. Valtioneuvoston oikeuskansleri totesi useiden tuomioiden täytäntöönpanon tai sen raportoinnin viivästyneen merkittävästi. Osa muutoksista on tehty, esimerkiksi tahdosta riippumattoman hoidon jatkamista ja oikeussuojakeinoja koskevilta osin.
Ero näkyy yhdessä yksityiskohdassa. Valtion on maksettava tuomittu korvaus kolmen kuukauden kuluessa siitä kun tuomio tulee lopulliseksi. Lainsäädännön muuttamiselle ei ole vastaavaa määräaikaa. Raha liikkuu kalenterin mukaan ja rakenne liikkuu silloin kun joku vaatii sitä liikkumaan. Opetus on sama kuin Uudessa-Meksikossa. Ratkaiseva ei ole tuomio vaan se että joku valvoo sitä ja kysyy asiaa uudelleen määräpäivänä. Tehostettu valvonta on ministerikomitean versio kesäkuun 30. päivästä ja se otettiin käyttöön vasta vuosikymmenen kuluttua.
Valtio on se joka vaatii yhtiöltä lastensuojelua ja asettaa raportointipäivät. Sama valtio on saanut langettavan tuomion siitä miten se itse kohteli lasta ja perhettä juuri lastensuojelun nimissä, eikä sille asetettu kesäkuun 30. päivää. Vaatimus on silti oikea. Se ei muutu vääräksi siksi että vaatija on itse ollut väärässä ja tästä seuraa vain se että vaatijan on kestettävä sama kysymys.
Suljettu ovi, jonka takaa ei valiteta
Samaan aikaan kun tämä on kirjoittamatta korjattu, Suomi rakentaa lapsille uutta suljettua ovea. Lastensuojelulain uudistuksen ensimmäinen vaihe tulee voimaan 1.10.2026. Lakiin lisätään uusi palvelu, kuntouttava suljettu laitospalvelu, jota koskeva hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle syksyllä 2026. Se on ympärivuorokautista sijaishuoltoa hyvinvointialueiden ja Helsingin kaupungin järjestämänä ja siihen voitaisiin sijoittaa vakavaa väkivaltaa tai muita rikoksia tehnyt alaikäinen silloin kun palvelu arvioidaan välttämättömäksi hänen oman tai muiden turvallisuuden vuoksi. Paikkoja arvioidaan tarvittavan koko maahan 20 alkaen 25 asti.
Esitystä perustellaan sillä, että on lapsia joiden väkivalta on niin vakavaa ettei nykyinen erityinen huolenpito riitä. Lapsiasiavaltuutettu pitää esitystä lähtökohtaisesti kannatettavana. Perustelu vastaa kysymykseen siitä mitä tehdään lapselle joka on jo tässä tilanteessa. Kysymättä jää se mikä tulee ennen.
Onko kukaan selvittänyt juurisyitä miksi tässä tilanteessa ollaan ja lapsi voi näin huonosti? Onko ennaltaehkäisy toteutettu tasolla, jonka toimenpiteet voidaan osoittaa koetellun riittämättömiksi? Onko kuunneltu lapsen ja huoltajien etua ja tarpeita heiltä itseltään ja tarjottu ensin kaikki muut vaihtoehdot vai toimitaanko musteen perusteella ilman inhimillisyyttä?
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on jo kertaalleen soveltanut samaa testiä Suomeen. Vuonna 2001 loukkaus todettiin nimenomaan siitä, etteivät viranomaiset olleet ensin harkinneet lievempiä keinoja.
Kritiikki osuu silti täsmälleen siihen kohtaan josta Suomi on jo tuomittu. Sijoituspäätöksestä ei voisi valittaa. THL on huomauttanut, että sijoitus tehtäisiin toistaiseksi eikä määräajaksi ja esittänyt enimmäisajaksi yhtä vuotta valitusoikeuden kera. Asiantuntijat ovat kuvanneet mallia vahvasti perusoikeuksiin puuttuvaksi ja jopa vankilamaiseksi, eikä sen vaikuttavuudesta ole riittävää tutkimusnäyttöä. Eduskunnan valiokuntakäsittelyssä jätettiin vastalause, jonka mukaan ongelmiin puututaan tuen sijaan kontrollilla.
Rakenne on siis sama kuin pakkolääkintätuomiossa. Vapauteen puuttuva ratkaisu, tehty asiantuntijan arviolla, voimassa toistaiseksi, ilman tietä tuomioistuimeen. Se on juuri se puute jonka Euroopan ihmisoikeustuomioistuin nimesi vuonna 2012 ja jonka korjaaminen kesti yli kymmenen vuotta.
Lapsi lukitun oven takana ei kirjoita kanteluita. Hän on siellä koska aikuiset ovat epäonnistuneet jossakin aiemmin, olipa se koti, koulu, hoito tai kaikki kolme, eikä hän voi valittaa siitä mihin hänet on pantu.
Suomi ja sosiaalinen media
Lasten ja sosiaalisen median osalta Suomi on toistaiseksi eri vaiheessa. Meillä on suosituksia valmistelussa, kansalaisaloite, poliittisia kannanottoja ikärajan nostamisesta ja Euroopan unionin sääntely joka velvoittaa alustoja estämään alaikäisten pääsyn palveluihin. Australia sääti asiasta ensimmäisenä maana ja sen alle 16-vuotiaita koskeva kielto tuli voimaan joulukuussa 2025. Uudessa-Meksikossa on tuomio jossa on päivämäärät. Suomessa on suosituksia.
Lapsi maksajana
Uuden-Meksikon määräys on hyvä ja se on silti kompromissi. 90h kuukaudessa on noin kolme tuntia päivässä. Kolme tuntia päivässä on lapsen valveillaoloajasta huomattava osa ja se on enemmän kuin useimmat perheet ehtivät olla yhdessä. Raja on siis parannus edelliseen eikä kuvaus siitä mikä olisi hyväksi. Tuomioistuin ei voi määrätä sitä mikä olisi hyväksi. Se voi määrätä sen mikä on perusteltavissa ja täytäntöönpantavissa.
Ero näiden kahden välillä jää lapsen kannettavaksi siihen asti kunnes joku muu kantaa sen hänen puolestaan.
Myllynkivi ja kynnys
Vanhin tunnettu lausunto tästä aiheesta ei jaa vastuuta varovasti.
Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.
Matt. 18:6
Lause on ankara ja sen rakenne on tarkka. Seuraus osoitetaan sille joka viettelee. Lapselle ei sanota mitään. Häntä ei varoiteta, häneltä ei vaadita valppautta eikä häntä pidetä osasyyllisenä siihen mitä hänelle tehtiin. Vastuu on kokonaan sillä joka asetti kompastuskiven. Sama puhe jatkuu muutamaa jaetta myöhemmin varoituksella halveksunnasta, eli siitä että pieni sivuutetaan merkityksettömänä. Kone joka mittaa lasta katseluaikana tekee juuri sen, vaikkei kukaan ole sitä tarkoittanut.
Myllynkivi kaulaan niille, jotka lapsia kohtelevat kaltoin ja jättävät suojelematta, oli Jeesuksen tuomio. Uskallammeko todella uhmata sitä?
Toinen puoli vastuusta on kirjoitettu yhtä suoraan ja se on osoitettu kotiin.
Ja teroita niitä lastesi mieleen ja puhu niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi.
5. Moos. 6:7
Käsky nimeää neljä tilannetta ja kaikki ovat arkisia: kotona istuminen, matkalla oleminen, nukkumaan meno ja herääminen. Yhtään niistä ei voi ulkoistaa eikä yhtäkään niistä voi määrätä tuomioistuimessa. Ne ovat tavallista aikaa tavallisessa päivässä ja juuri siksi ne ovat helpoimmat menettää.
Kaksi kertaa vuodessa
Uudessa-Meksikossa saavutettiin jotakin harvinaista. Rikkomus sai hinnan lisäksi rajoitteen ja rajoitteelle asetettiin valvoja ja päivämäärä. Se on enemmän kuin useimmat tapaukset tuottavat ja siitä kannattaa olla kiitollinen.
Määräys tavoittaa yhtiön. Se ei tavoita iltaa, huonetta eikä sitä hetkeä jolloin lapsi olisi kertonut jotakin, jos joku olisi ollut siinä. Sitä osaa ei valvo kukaan, siitä ei kirjoiteta selvitystä kesäkuun 30. päivänä eikä sitä paranneta yhdelläkään ratkaisulla missään oikeusasteessa.
Se osa on meidän.
Lähteet
- New Mexico v. Meta Platforms, tuomari Bryan Biedscheid, ratkaisu 6.8.2026. Uuden-Meksikon
oikeusministeriön tiedote sekä Washington Post, TechCrunch, PBS, CBS ja Al Jazeera 6.-8.8.2026. - Valamiehistön ratkaisu maaliskuussa 2026, New Mexico Unfair Practices Act.
- Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Suomea koskevat tuomiot: Ihmisoikeuskeskus, Euroopan
neuvoston ministerikomitean täytäntöönpanovalvonta ja valtioneuvoston oikeuskanslerin
ratkaisu OKV/339/70/2023 (4.11.2024) täytäntöönpanon viiveistä. - Ihmisoikeussopimuksen 14. lisäpöytäkirja, voimaan 1.6.2010: yhden tuomarin kokoonpano ja
merkittävän haitan kynnys. - K. ja T. vastaan Suomi (25702/94), suuri jaosto 12.7.2001: 8 artiklan loukkaus
vastasyntyneen kiireellisestä sijoituksesta sekä jälleenyhdistämisen laiminlyönnistä.
Samaan ryhmään mm. K.A. vastaan Suomi. - Lastensuojelulaki 417/2007, voimaan 1.1.2008; muutos 2010 kiireellisen sijoituksen
jatkopäätöksestä. - Hokkanen vastaan Suomi (19823/92, 23.9.1994), K.A. vastaan Suomi (27751/95, 14.1.2003) ja
R. vastaan Suomi: perheen jälleenyhdistämisen laiminlyönti. - X vastaan Suomi (34806/04), tuomio 3.7.2012: pakkolääkitys, 5 ja 8 artiklan loukkaus,
ei tuomioistuinkontrollia; tehostettu valvonta 12/2021-3/2024. - Lastensuojelulain uudistus: ensimmäinen vaihe voimaan 1.10.2026, kuntouttava suljettu
laitospalvelu, hallituksen esitys eduskunnalle syksyllä 2026. THL:n, lapsiasiavaltuutetun
ja valiokunnan vastalauseen huomiot. - Australian alle 16-vuotiaita koskeva sosiaalisen median kielto, voimaan 12/2025.
- Raamatunkohdat: Pyhä Raamattu 1933/1938.