Kaksi tuomioistuinta

Maallinen tuomio päättyy päivämäärään. Viimeinen tuomio avaa ikuisuuden.

Vapaus on aikamme tavallisimpia sanoja. Sitä vaaditaan, puolustetaan ja mitataan. Gallupin maailmanlaajuisessa kyselyssä vuonna 2025 noin 82 % aikuisista 138 maassa sanoi olevansa tyytyväinen vapauteensa valita, mitä elämällään tekee. Suomessa EVA kysyi keväällä 2025 yli 2 000 suomalaiselta, onko 23 elämänalueella vapautta liian vähän, sopivasti vai liikaa. Useimmilla alueilla vapautta arvioitiin olevan sopivasti. Lisää vapautta toivottiin etenkin yrittämiseen, julkiseen terveydenhuoltoon ja asumiseen. Vähemmän sitä toivottiin sosiaaliseen mediaan, uhkapelaamiseen ja tekoälyyn.

Sana kantaa kuitenkin enemmän kuin kyselyt pystyvät mittaamaan. Sen juuret ulottuvat orjuuteen, vankilaan ja anteeksiantoon. Ne ulottuvat myös siihen hetkeen, jolloin jokainen ihminen seisoo tuomarin edessä, jonka päätöksestä ei voi valittaa.

Mitä vapaus on tarkoittanut

Heprean sana deror esiintyy Vanhassa testamentissa vain muutaman kerran. Brown-Driver-Briggs-sanakirjan mukaan sen perusmerkitys on virtaus tai vapaa juoksu. Siitä on johdettu merkitys vapaus. Sama sana kuuluu riemuvuoden käskyyn. Joka viideskymmenes vuosi orjat vapautettiin ja jokainen sai palata maalleen:

Ja pyhittäkää viideskymmenes vuosi ja julistakaa vapautus maassa kaikille sen asukkaille. Se olkoon teille riemuvuosi; jokainen teistä saa silloin palata perintömaallensa ja sukunsa luo.

— 3. Moos. 25:10

Toinen heprean sana, chofshi, tarkoittaa sanakirjan mukaan orjuudesta vapaata. Heprealainen orja päästettiin vapaaksi seitsemäntenä vuonna. Vapaus ei Raamatun maailmassa ollut abstrakti arvo. Se oli konkreettinen muutos ihmisen asemassa, jonka joku toinen julisti.

Kreikassa vapaa, eleutheros, tarkoitti antiikissa kansalaista, joka ei ollut orja. Liddellin, Scottin ja Jonesin sanakirjan mukaan Homeroksen Iliaassa puhutaan vapauden päivästä. Thayerin Uuden testamentin sanakirja erottaa kolme merkitystä: vapaasyntyinen, velvoitteista vapaa ja vapaa synnin orjuudesta. Thayer nimeää myös vapauden, joka on pelkkää kuvitelmaa: vapauden tehdä mitä haluaa. Pietarin kirje kuvaa juuri sitä. Väärät opettajat lupaavat vapautta, vaikka ovat itse turmeluksen orjia, sillä kenen voittama joku on, sen orja hän on (2. Piet. 2:19).

Kolmas kreikan sana, aphesis, on ehkä kaikkein syvin. Thayerin mukaan se tarkoittaa vapauttamista orjuudesta tai vankeudesta ja toisaalta syntien anteeksiantoa. Samalla sanalla Jeesus luki Nasaretin synagogassa Jesajan kirjasta:

Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen,

— Luuk. 4:18

Vangin vapautus ja synnin anteeksianto ovat alkukielessä sama sana. Vapaus ja armo kuuluvat yhteen.

Vapaus maallisessa mielessä

Länsimainen filosofia on jakanut vapauden kahteen. Isaiah Berlin kutsui niitä vuonna 1958 julkaistussa esseessään negatiiviseksi ja positiiviseksi vapaudeksi. Stanfordin filosofian tietosanakirjan mukaan negatiivinen vapaus on esteiden ja rajoitusten puuttumista. Positiivinen vapaus on mahdollisuutta toimia niin, että ihminen ottaa elämänsä hallintaansa ja toteuttaa perimmäisiä päämääriään.

Nykyihmiselle vapaus tarkoittaa useimmiten ensimmäistä: kukaan ei estä minua. Raamatun vapaus kysyy toista kysymystä. Mikä minua hallitsee? Ihminen voi olla vailla ulkoisia esteitä ja silti oman himonsa, pelkonsa tai katkeruutensa vanki. Jeesus sanoi sen suoraan: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja (Joh. 8:34).

Vapaus oikeussalissa

Suomen perustuslain 7 § turvaa jokaiselle oikeuden henkilökohtaiseen vapauteen. Saman pykälän mukaan rangaistuksen, joka sisältää vapaudenmenetyksen, määrää tuomioistuin. Rikoslain mukaan vankeusrangaistuksen sisältönä on vapauden menetys tai rajoittaminen. Vankeutta tuomitaan määräajaksi tai elinkaudeksi.

Maallisella tuomiolla on loppupäivä. Määräaikaiseen vankeuteen tuomittu pääsee pääsääntöisesti ehdonalaiseen vapauteen, kun hän on suorittanut rangaistuksestaan kaksi kolmasosaa. Ensikertalainen pääsee jo puolivälissä. Elinkautinenkaan ei Suomessa tarkoita koko loppuelämää vankilassa. Elinkautiseen tuomittu voidaan päästää ehdonalaiseen vapauteen aikaisintaan, kun vankilassaoloaikaa on kertynyt 12 vuotta. Rikosseuraamuslaitoksen tilastojen mukaan vuonna 2025 vapautui 11 elinkautisvankia. He olivat suorittaneet rangaistustaan keskimäärin 15 vuotta. Vuosina 2016–2025 keskipituus vaihteli 14 vuodesta hieman yli 16 vuoteen. Vankiloissa oli vuonna 2025 päivittäin keskimäärin 3 545 vankia.

Ihmisten oikeus on rajallinen. Se näkee teon ja punnitsee näytön. Se voi erehtyä. Se voi tuomita syyttömän ja päästää syyllisen. Sen ankarinkin rangaistus mitataan vuosissa.

Todellinen tuomari

Raamattu puhuu toisesta tuomioistuimesta. Heprealaiskirje sanoo sen lyhyesti: ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta sen jälkeen tulee tuomio (Hepr. 9:27). Augsburgin tunnustuksen 17. artiklan mukaan Kristus ilmestyy maailman lopussa tuomarina ja herättää kaikki kuolleet. Hän antaa iankaikkisen elämän ja ilon hurskaille ja valituille. Jumalattomat ja perkeleet Hän tuomitsee rangaistukseen.

Tämän tuomion edessä ei ole vankeusaikaa, joka päättyy. Ei ole ehdonalaista vapautta eikä koeaikaa. Jeesus kuvasi tuomion lopputuloksen kahdella suunnalla:

Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.

— Matt. 25:46

Viimeinen tuomio on vakavampi kuin yksikään maallinen tuomio. Sen edessä on joko ikuinen vapaus Jumalan kanssa tai ikuinen vankeus Jumalan vihollisen kanssa. Kukaan ei selviä siitä hyvällä käytöksellä tai suorittamalla osan rangaistuksesta.

Juuri tässä evankeliumi kääntää kaiken. Kreikan sana apolytrosis tarkoittaa Thayerin mukaan vapautusta, joka on hankittu lunnaat maksamalla. Thayer viittaa Platoniin, jonka kielessä sanan kantaverbi tarkoitti vapaaksi päästämistä hinnan maksua vastaan. Uusi testamentti käyttää sitä siitä, mitä Kristus teki ristillä. Hinta on jo maksettu. Paavali kirjoitti roomalaisille:

Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.

— Room. 8:1

Jeesus lupasi saman: joka kuulee Hänen sanansa ja uskoo Häneen, joka Hänet lähetti, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi (Joh. 5:24).

Todellisesti vapaa

Maallinen vapaus on arvokas. Sen puolustaminen on oikein ja sen menettäminen on raskas rangaistus. Se ei kuitenkaan vastaa kysymykseen, joka jää jäljelle, kun kaikki ulkoiset esteet on poistettu. Kuka minua hallitsee? Mitä minulle tapahtuu, kun seison todellisen tuomarin edessä?

Vapaus, josta Raamattu puhuu, ei synny siitä, että kukaan ei estä minua. Se syntyy siitä, että joku on maksanut vapauteni hinnan. Siksi se on lahja eikä saavutus. Sitä ei voi ansaita, eikä sitä voi kukaan ottaa pois.

Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.

— Joh. 8:36