Ei muuta kuin tuota mannaa

Kouluruokaa moititaan einekseksi. Samaan aikaan valmisruokien osuus kotien ostoskorissa on kasvanut.

Kouluruokaa moititaan nyt einekseksi, valmisruoaksi ja mauttomaksi. Miten koululaiset söivät ennen maksutonta kouluruokaa? Milloin koulujen omista keittiöistä siirryttiin keskuskeittiöihin? Mitä yksi ateria maksaa? Entä miten koulun lautanen eroaa siitä, mitä lapset syövät kotona?

Leipä ja maito kotoa

Ylen Elävän arkiston mukaan ilmaista kouluruokaa tarjottiin tiettävästi ensimmäisen kerran varattomille koululaisille Turussa vuonna 1833. Kaikissa kouluissa ei ollut omaa keittolaa, joten hernekeitto, puuro tai lihakeitto valmistettiin keskitetysti ja kuljetettiin kouluihin. Vuonna 1913 valtio alkoi avustaa ruokailua. Vuonna 1923 säädetyn lain mukaan valtio maksoi kaksi kolmasosaa vähävaraisten lasten kouluruokailusta. Tukkukauppa Kespron historiakatsauksen mukaan keittola oli vielä 1930-luvun lopulla vain joka kolmannessa kansakoulussa.

Vuonna 1943 säädettiin laki maksuttomasta kouluruoasta viiden vuoden siirtymäajalla. Helsingissä lapset saivat ilmaisen ruoan jo syksystä 1943 lähtien. Opetushallitus pitää alkamisvuotena vuotta 1948. Vielä 1950-luvulla oppilaat toivat leivän ja maidon kotoaan. Vuonna 1966 Helsingin kouluissa päätettiin kokeilla eines- ja pakasteruokia. Peruskouluun siirtyminen vuonna 1977 toi maksuttoman kouluruoan kaikille peruskouluikäisille.

Keskuskeittiö ei ole uusi keksintö. Helsingin kaupungin keskuskeittiö avattiin vuonna 1918 nykyisen kaupungintalon pihalle. Ruoantuotanto muutti 1970-luvulla suurempiin tiloihin Vantaalle.

Ruoka tulee muualta

Kunnat päättävät itse, miten kouluruokailu järjestetään. Jyväskylän yliopiston tutkielman mukaan viime vuosikymmeninä ruokapalveluja on keskitetty suuriin keskuskeittiöihin resurssipulan vuoksi. Tutkielman mukaan keskitetty tuotanto laskee aterian keskimääräistä hintaa. Monet suurkeittiön valmistusprosessit muistuttavat jo teollisuuden prosesseja.

Helsingin yliopiston raportin mukaan julkisia keittiöitä oli vuonna 2017 yhteensä 8 561, joista 3 655 valmisti itse ruokaa. Niissä tarjottiin päivittäin kaksi miljoonaa ateriaa. Oulu suunnitteli vuonna 2017 vähentävänsä laitoskeittiöitä 27:stä yhdeksään. Kaupungin talousjohtaja arvioi säästöksi 8–9 miljoonaa euroa vuoteen 2020 mennessä. Kokkolassa noin 4 700 annosta päivässä esivalmistetaan kylmänä yhdessä tuotantokeittiössä ja kypsennetään koulujen palvelukeittiöissä. Rautavaaran kunnanjohtajan mukaan säästö verrattuna omaan keittiöön ei ole ollut merkittävä, jos sitä on ollut lainkaan.

Mitä ateria maksaa

Tutkielman mukaan yhden oppilaan ateria maksoi raaka-aineineen ja työkuluineen vuonna 2017 keskimäärin 2,80 euroa. Kalevan mukaan laskennallinen hinta oli vuonna 2022 keskimäärin 2,92 euroa. Helsingissä koululaisen aterian kustannus on 2,60 euroa ja Kokkolassa 3,27 euroa. Tampereella raaka-aineet muodostivat vuonna 2023 noin kolmanneksen aterian myyntihinnasta. Tampereella lautasen raaka-aineet maksoivat siis noin euron. Loppu kuluu muun muassa henkilöstöön, kuljetuksiin ja viranomaistarkastuksiin.

Mitä koulun lautasella on

Kouvolan kaupungin selvityksen mukaan "Aterioiden omavalmistusaste on korkea." Samassa selvityksessä todetaan: "Pääsääntöisesti kerran viikossa on tarjolla einestyyppinen ruoka esim. lihapyörykät, pinaattiohukaiset tai kalapalat." Selvityksen mukaan on myös tärkeä huomata, että "prosessointi ei itsessään tee ruoasta epäterveellistä".

Tutkielmaan haastatellut ruokapalvelujen päättäjät kertoivat ostavansa teollisesti etenkin kappaleruokia, kuten pihvejä, pyöryköitä ja ohukaisia. Heidän mukaansa teollisten elintarvikkeiden käyttö on resurssiniukkuuden vuoksi välttämätöntä. Suurin osa heistä valmistaisi silti kouluruoan mieluummin itse. Kokkola uudisti ruokalistansa vuonna 2025 ja luopui natriumglutamaattia sisältävistä liemivalmisteista ja maustesekoituksista.

Kouluruokailusuosituksen mukaan lounaan pitäisi kattaa noin kolmasosa päivän energiantarpeesta ja syömiseen pitäisi varata vähintään 30 minuuttia. Uutisten mukaan vantaalaisessa koulussa pienimmät oppilaat syövät lounasta jo kello 9.45. THL:n Kouluterveyskyselyn mukaan vuonna 2025 koululounaan söi päivittäin 8. ja 9. luokan tytöistä 49 prosenttia ja pojista 63 prosenttia. Tyttöjen osuus on pienentynyt vuodesta 2017.

Mitä kotona syödään

Päivittäistavarakauppa ry:n tilaaman analyysin mukaan valmisaterioiden ja einesten myynti on kasvanut lähes 15 prosenttiin päivittäistavarakaupan elintarvikemyynnistä. Lihan osuus oli vuonna 2025 hieman yli 15 prosenttia. Pellervon taloustutkimuksen mukaan valmisruokien osuus kotitalouksien ruokamenoista oli vuonna 2024 jo kahdeksan prosenttia. Kasvu johtui kulutusmäärän lisääntymisestä.

Suunta on pitkä: Tilastokeskuksen mukaan aterian muodostavien valmisruokien hankinnat nelinkertaistuivat noin 20 vuodessa ennen vuotta 2008. Vuosien 2012 ja 2016 välillä einesten kokonaiskulutus kuitenkin laski yli 55 kilosta 48 kiloon henkeä kohden vuodessa.

Lasten kotiaterioista on vähän tuoretta tietoa. Ylivieskalaisessa tutkimuksessa vuonna 2003 neljälle viidestä 10–11-vuotiaasta tarjottiin kotona päivällinen jokaisena arki-iltana. Vain puolet perheistä söi joka päivä yhteisen päivällisen. WHO-koululaistutkimuksessa vuonna 2002 perheen kanssa söi joka päivä 41 prosenttia 7. luokan pojista ja 24 prosenttia 9. luokan tytöistä. Helsingin kaupungin sivulla haastateltu vanhempi muistuttaa, että kouluruoka on erityisen tärkeää niille lapsille, joiden perheessä ei tarjota päivän aikana toista lämmintä ateriaa.

Kahden lautasen vertailu

Kotona ja koulussa syödään osin samoja ruokia. Valmiita lihapullia, kalapaloja ja ohukaisia on tarjolla sekä suurkeittiöille että kauppojen pakastealtaissa. Kouvolassa ne ovat koulun lautasella pääsääntöisesti kerran viikossa. Kotien ostoskorissa valmisaterioiden ja einesten myynti on kasvanut koko 2020-luvun. Moitteissa kuuluu myös se, mitä lautasen ulkopuolella tapahtuu: ruoka tulee kaukaa, lounas voi olla aamupäivällä ja syömiseen on vähän aikaa. Rautavaaran kunnanjohtaja kertoi saaneensa kouluruoasta "valtavan määrän kielteistä palautetta".

Miksi koulun lautanen saa moitteet, joita kodin lautanen ei saa? Yksi ero on valinnassa: kotona ruoan valitsee perhe itse, koulussa se tulee valmiina.

Ei muuta kuin tuota mannaa

Erämaassa Jumala antoi kansalleen leipää taivaasta joka päivä. Jokainen keräsi niin paljon kuin tarvitsi (2. Moos. 16:18). Silti kansa valitti.

Mutta heidän keskuuteensa kerääntyneessä hylkyväessä heräsivät himot, ja niin israelilaisetkin rupesivat jälleen itkemään, sanoen: "Voi jospa meillä olisi lihaa syödäksemme! Me muistelemme kaloja, joita söimme Egyptissä ilmaiseksi, kurkkuja, melooneja, ruoholaukkaa, sipulia ja kynsilaukkaa. Mutta nyt me näännymme, sillä eihän täällä ole mitään; emme saa nähdäkään muuta kuin tuota mannaa."

— 4. Moos. 11:4–6

Jeesuksen luona viisituhatta miestä söi yhden pojan eväistä. Opetuslapsi sanoi: "Täällä on poikanen, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa, mutta mitä ne ovat näin monelle?" (Joh. 6:9) Jeesus kiitti ja jakoi leivät niin, että kaikki saivat niin paljon kuin tahtoivat. Lopuksi Hän käski: "Kootkaa tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään joutuisi hukkaan" (Joh. 6:12).

Psalmi muistuttaa, kuka ruoan antaa: "Kaikkien silmät vartioitsevat sinua, ja sinä annat heille heidän ruokansa ajallaan" (Ps. 145:15). Sananlaskut kertovat, mikä aterialla painaa eniten: "Parempi vihannesruoka rakkaudessa kuin syöttöhärkä vihassa" (Sananl. 15:17).

Kouluruoan ja kotiruoan laadusta voi keskustella, mutta jokaisella aterialla voi kysyä kaksi asiaa. Kiitämmekö siitä, mitä lautasella on? Kuka istuu lapsen kanssa saman pöydän ääressä?