Susi asuu karitsan kanssa
Ihmisen ja eläimen välinen luottamus on harvinainen lahja. Se muistuttaa siitä, mitä oli alussa ja mitä on tulossa.
Hevoskuiskaajaksi kutsutaan ihmistä, jonka lähellä pelokaskin hevonen rauhoittuu. Nimitys on peräisin 1800-luvun Euroopasta. Jotkut pääsevät lähelle myös villieläimiä tavalla, joka tuntuu muista lähes yliluonnolliselta. Miksi ilmiö tuntuu niin harvinaiselta ja kauniilta?
Tutkimus on mitannut osan siitä, mitä kuiskaaja tuntee. Vuonna 2016 julkaistussa tutkimuksessa hevosille näytettiin valokuvia iloisista ja vihaisista ihmiskasvoista. Vihaiset kasvot saivat hevoset katsomaan ensin vasemmalla silmällään ja niiden syke nousi nopeammin. Tulosta on myös kritisoitu, sillä eroa iloisten ja vihaisten kuvien välillä ei uusintalaskennassa voitu osoittaa tilastollisesti merkitseväksi.
Vuonna 2015 Science-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa koiran katse nosti omistajan oksitosiinitasoa. Omistajan hellyys nosti puolestaan koiran oksitosiinia. Ihmisten kasvattamien susien katse ei vaikuttanut samoin. Koira ja ihminen ovat oppineet luottamaan toisiinsa. Susi on pysynyt sutena.
Nimet, jotka ihminen antoi
Raamatun alussa ihmisen ja eläinten suhde on rauhan suhde. Jumala antoi ihmiselle ravinnoksi kasvit ja puiden hedelmät.
Ja kaikille metsäeläimille ja kaikille taivaan linnuille ja kaikille, jotka maassa matelevat ja joissa on elävä henki, minä annan kaikkinaiset viheriät ruohot ravinnoksi". Ja tapahtui niin.
— 1. Moos. 1:30
Eedenissä kukaan ei elänyt toisen kuolemasta. Jumala toi eläimet ihmisen eteen nähdäkseen, miten hän ne nimittäisi.
Ja ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille ja taivaan linnuille ja kaikille metsän eläimille. Mutta Aadamille ei löytynyt apua, joka olisi hänelle sopinut.
— 1. Moos. 2:20
Nimen antaminen vaatii tuntemista. Ihminen katsoi jokaista eläintä niin tarkasti, että osasi nimetä sen. Hän sai vallita luomakuntaa (1. Moos. 1:28), mutta valta annettiin Jumalan kuvalle ja se oli huolenpitoa.
Pelko tuli myöhemmin
Lankeemuksen jälkeen maa kirottiin ihmisen tähden (1. Moos. 3:17). Jumala teki Aadamille ja hänen vaimolleen puvut nahasta (1. Moos. 3:21). Nahka edellyttää eläimen kuolemaa. Raamatun kertomuksessa ensimmäinen eläin kuoli ihmisen tähden. Aadamin pojasta Aabelista tuli lampuri (1. Moos. 4:2). Karjan hoitaminen alkoi paratiisin ulkopuolella.
Käärme jättää vanhan nahkansa ja jatkaa matkaa uutena. Se pysyy silti käärmeenä. Pinta vaihtuu, mutta luonto ei muutu. Ihminen ei uudistu näin. Lankeemuksen jälkeen Jumala itse puki ihmisen. Kristuksessa Hän tekee ihmisestä uuden.
Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.
— 2. Kor. 5:17
Vanha ihminen riisutaan kuin vaate. Tilalle puetaan uusi, "joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan" (Kol. 3:10).
Vedenpaisumuksen jälkeen Jumala sanoi Nooalle sanat, jotka kuvaavat yhä ihmisen ja eläimen suhdetta.
Ja peljätkööt ja vaviskoot teitä kaikki eläimet maan päällä ja kaikki taivaan linnut ja kaikki, jotka maassa matelevat, ja kaikki meren kalat; ne olkoot teidän valtaanne annetut.
— 1. Moos. 9:2
Heprean sanat מוֹרָא ja חַת tarkoittavat pelkoa ja kauhua. Samassa yhteydessä ihminen sai luvan syödä lihaa (1. Moos. 9:3). Pelko tuli vasta langenneeseen maailmaan. Siksi luottamus ihmisen ja villieläimen välillä tuntuu nykyään niin harvinaiselta. Kuiskaajan rauha on pieni välähdys siitä, miltä suhde näytti ennen pelkoa.
Milloin eläimet tulivat koteihin
Tutkijoiden mukaan koira oli ensimmäinen kesytetty eläin. Perimätutkimuksen mukaan koirilla oli jo varhain vähintään viisi erillistä sukulinjaa. Koiran jälkeen kesytettiin vuohi ja nauta. Lähi-idän nautakarja polveutuu tutkijoiden arvion mukaan vain noin 80 kantanaaraasta. Kyprokselta on löydetty hauta, jossa ihminen ja kissa on haudattu yhdessä. Hevonen tuli näistä viimeisenä. Nykyiset kotihevoset polveutuvat Volgan ja Donin alajuoksun aroilta.
Lemmikin ja hoivan varhaisin tunnettu jälki on Saksasta, Bonnin läheltä. Vanhassa haudassa oli noin 28 viikon ikäinen koiranpentu, joka oli sairastanut vakavasti useita viikkoja. Tutkijoiden mukaan joku piti sen lämpimänä ja puhtaana ja antoi sille vettä. Sairaana koirasta ei ollut hyötyä työeläimenä, mutta siitä huolehdittiin silti.
Suomessa noin 31 prosentilla kotitalouksista oli jokin lemmikki vuonna 2016. Koiria oli noin 700 000 ja kissoja noin 590 000. Lapsiperheistä yli puolella oli lemmikki.
Missä on tasapaino
Suomessa on Ruokaviraston vuoden 2023 riskiprofiilin mukaan noin 550 turkistarhaa. Minkkejä ja sinikettuja tarhataan kumpaakin noin miljoona vuodessa. Valtioneuvosto hyväksyi syyskuussa 2026 turkisasetuksen, joka säätelee eläinten pitovaatimuksia. Eläinsuojelujärjestö Animalian mukaan minkeille tulee lisää tilaa 1050 neliösenttiä ja siirtymäajat ulottuvat vuoteen 2036 tai 2037. Kesäkuuhun 2023 mennessä yli puolitoista miljoonaa EU-kansalaista oli allekirjoittanut kansalaisaloitteen, jossa vaadittiin turkistarhauksen kieltämistä.
Osa vastustajista on toiminut omin käsin. Toukokuussa 1995 kolme nuorta naista vapautti lähes 200 kettua tarhoilta Uudessakaarlepyyssä ja Evijärvellä. Syyskuussa 2003 Kokkolassa vapautettiin noin 8 000 minkkiä, mikä on Suomen suurin tarhaisku. EU listasi heinäkuussa 2025 amerikanminkin haitalliseksi vieraslajiksi.
Missä on totuus? Raamattu ei tee eläimestä ihmistä. Jeesus sanoi opetuslapsilleen, että he ovat "suurempiarvoiset kuin monta varpusta" (Matt. 10:31). Raamattu ei myöskään anna ihmiselle lupaa julmuuteen.
Vanhurskas tuntee, mitä hänen karjansa kaipaa, mutta jumalattomain sydän on armoton.
— Sananl. 12:10
Mooseksen laki antoi lepopäivän myös härälle ja aasille, "että härkäsi ja aasisi saisivat hengähtää" (2. Moos. 23:12). Puivan härän suuta ei saanut sitoa (5. Moos. 25:4). Jumala perusteli Joonalle Niiniven armahtamista myös sillä, että kaupungissa oli "paljon eläimiä" (Joona 4:11). Psalmi sanoo: "ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra" (Ps. 36:7).
Suomen eläinten hyvinvointilain tarkoituksena on myös "lisätä eläinten kunnioitusta ja hyvää kohtelua". Eläin on luotu olento, jonka Luoja antoi ihmisen huolenpitoon. Tasapaino löytyy tästä huolenpidosta, jonka Jumala antoi ihmiselle tehtäväksi alussa. Tehtävä kuuluu yhä Hänen kuvaansa kantavalle ihmiselle.
Toinen Aadam petojen seassa
Markus kertoo lyhyesti Jeesuksen ajasta erämaassa.
Ja hän oli erämaassa neljäkymmentä päivää, ja saatana kiusasi häntä, ja hän oli petojen seassa; ja enkelit tekivät hänelle palvelusta.
— Mark. 1:13
Kreikan sana θηρίον tarkoittaa vaarallista villieläintä. Markus käyttää ilmausta μετὰ τῶν θηρίων, petojen seurassa. Ensimmäinen Aadam menetti rauhan puutarhassa. Toinen Aadam oli erämaassa villieläinten keskellä ja kiusaajan edessä. Enkelit palvelivat Häntä.
Päivä, jolloin pelko loppuu
Profeetat näkivät päivän, jolloin pelko ja saalistaminen loppuvat.
Silloin susi asuu karitsan kanssa, ja pantteri makaa vohlan vieressä; vasikka ja nuori leijona ja syöttöhärkä ovat yhdessä, ja pieni poikanen niitä paimentaa. Lehmä ja karhu käyvät laitumella, niiden vasikat ja pennut yhdessä makaavat, ja jalopeura syö rehua kuin raavas. Imeväinen leikittelee kyykäärmeen kololla, ja vieroitettu kurottaa kätensä myrkkyliskon luolaan. Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren.
— Jes. 11:6–9
Jesaja palaa samaan kuvaan kirjansa lopussa: "Susi ja lammas käyvät yhdessä laitumella" (Jes. 65:25). Samassa jakeessa käärmeen ruokana on maan tomu, eikä Herran pyhällä vuorella tehdä enää pahaa eikä vahinkoa. Hoosean kautta Herra lupaa tehdä liiton "metsän eläinten ja taivaan lintujen kanssa" (Hoos. 2:18). Paavalin mukaan koko luomakunta odottaa vapautusta.
koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.
— Room. 8:21
Rauhan syy on Jesajan mukaan Herran tuntemus, joka täyttää maan. Muutos tulee, kun pahuus ja pimeys ovat poissa.
Hevoskuiskaajan hiljainen rauha, sairaan pennun hoivaaja ja lapsi koiran vierellä kertovat samaa. Luottamus on mahdollinen, koska se kuului alkuun. Kuka meistä antaa eläimelle sen, mitä se kaipaa? Muistammeko, kenen luomakuntaa hoidamme?