Maa, joka juo vettä taivaan sateesta

Suomi on veden maa. Silti jokainen pisara on lahja, jonka antaja on taivaassa.

Keväällä 2026 Suomen ympäristökeskus kertoi pohjaveden pintojen olevan selvästi keskimääräistä alempana Itä- ja Keski-Suomessa sekä länsirannikolla. Paikoin tasot olivat ajankohtaan nähden poikkeuksellisen matalia. Talven niukka lumipeite ja pitkät pakkasjaksot olivat heikentäneet pohjavesien täydentymistä. Tiedotteen mukaan tilanne voi johtaa useiden kaivojen kuivumiseen ja vesilaitosten vedenkäyttörajoituksiin. Kesäkuussa moni luonnontilainen järvi oli ennätyksellisen matalalla kesäkuun mittaushistoriaan verrattuna.

Suomi on siniseksi ja vihreäksi kullaksi kutsuttujen vesien ja metsien maa. Vettä on aina ollut ja se on ollut puhdasta. Mitä tapahtuisi, jos taivas ei antaisikaan sadetta? Mihin nykyiset varastot riittävät?

Mistä hanan vesi tulee

Suomen ympäristökeskuksen asiantuntijan mukaan vesilaitosten pumppaamasta talousvedestä noin puolet on pohjavettä, 35 prosenttia pintavettä ja 15 prosenttia tekopohjavettä. Vedenottamoista yli 90 prosenttia on pohjavedenottamoita. Vesilaitokset jakavat pohjavettä ja tekopohjavettä noin 0,7 miljoonaa kuutiometriä vuorokaudessa.

Kotitaloudet käyttävät vettä keskimäärin noin 113 litraa henkeä kohden vuorokaudessa. Vesilaitosten ominaiskäyttö oli vuonna 2018 noin 244 litraa asukasta kohden vuorokaudessa. Luku on eri mittari kuin kotitalouksien kulutus. Ympäristökeskuksen mukaan noin puoli miljoonaa suomalaista on yksityisen kaivon tai pienemmän vesiosuuskunnan varassa.

Mitä varastoissa on

Suomen noin 5 000 pohjavesialueella arvioidaan muodostuvan yli viisi miljoonaa kuutiometriä pohjavettä vuorokaudessa. Maa- ja metsätalousministeriön mukaan pohjavettä muodostuu yli kaksi miljardia kuutiometriä vuodessa ja siitä käytetään vain noin 12 prosenttia. Pohjavesialueet ovat kuitenkin pieniä, keskimäärin yhdestä kahteen neliökilometriä.

Järvissä on noin 235 kuutiokilometriä vettä, mutta määrä vaihtelee vuosittain. Erityisen märkinä tai kuivina jaksoina se voi olla 20 kuutiokilometriä suurempi tai pienempi. Vesilaitokset pumppaavat verkostoon vuodessa noin 0,4 kuutiokilometriä vettä. Karkea laskelma osoittaa, että pelkkä järvien vaihtelu kuivana vuotena on kymmeniä kertoja suurempi kuin kaikkien vesilaitosten vuotuinen jakelu.

Kansallisesti vettä on paljon. Asiantuntijan mukaan kuivuuden ei arvioida aiheuttavan Suomen vedenhankinnalle laajamittaisia ongelmia edes ilmastonmuutoksen seurauksena. Sen sijaan alueellisesti pohjaveden käyttöä voidaan joutua rajoittamaan. Pohjavesi täydentyy sateesta ja sulamisvesistä, joten taivaan sulkeutuessa ensimmäisinä kuivuisivat kaivot. Ongelma alkaa siitä kaivosta, jonka varassa perhe elää.

Kuivuuden vuodet

Vuosina 2002–2003 Suomessa oli poikkeuksellisen kuivaa. Arviolta 15 prosentilla vesilaitoksista oli ongelmia veden riittävyydessä ja osin myös pohjaveden laadussa. Veden käytön rajoittamista suositeltiin usealla alueella. Kesällä 2018 maatalous tuotti pienimmän viljasadon 20 vuoteen ja jotkin vesilaitokset joutuivat asettamaan vedenkäyttörajoituksia. Pohjavesien pinnat olivat 5–40 senttimetriä keskimääräistä alempana.

Vuonna 2019 julkaistun tutkijoiden toimenpidesuosituksen mukaan Suomessa ei ollut koettu 77 vuoteen vakavaa monivuotista kuivuutta, mutta sellaisen mahdollisuus on olemassa. Suositusten joukossa olivat vesilaitosten varautumisen parantaminen ja kaivorekisterin perustaminen. Huoltovarmuuskeskuksen vesihuoltopooli tukee alan varautumista, jotta veden jakelu ja viemäröinti toimivat myös poikkeusoloissa.

Maa, joka juo taivaan sadetta

Mooses kuvasi luvatun maan erilaiseksi kuin Egyptin, jossa kylvöt kasteltiin jalalla polkien (5. Moos. 11:10).

Vaan se maa, jota te menette omaksenne ottamaan, on maa, jossa on vuoria ja laaksoja ja joka juo vettä taivaan sateesta, maa, josta Herra, sinun Jumalasi, pitää huolen ja jota Herran, sinun Jumalasi, silmät aina katsovat, vuoden alusta sen loppuun saakka.

— 5. Moos. 11:11–12

Luvatun maan kansa oli riippuvainen sateesta ja oppi siksi keräämään vettä. Kallioon hakatut sadevesisäiliöt olivat yleisiä maan ylängöillä. Sadevesi johdettiin kouruja pitkin säiliön suulle. Seinät rapattiin useaan kertaan kalkkia, soraa ja ruukunpaloja sisältävällä laastilla, jotta ne pitäisivät veden. Kuningas Ussia "hakkautti paljon vesisäiliöitä" erämaahan karjaansa varten (2. Aik. 26:10).

Kuningas Hiskia varautui piiritykseen johtamalla lähteen veden kaupunkiin.

Hiskia myös tukki Giihonin veden yläjuoksun ja johti veden alas, länteenpäin, Daavidin kaupunkiin. Ja Hiskia menestyi kaikessa, mitä hän teki.

— 2. Aik. 32:30

Jerusalemissa yhä oleva tunneli on ajoitettu radiometrisesti noin vuoteen 700 eKr. Tunnelista löydetyn kirjoituksen mukaan vesi virtasi lähteestä altaaseen 1 200 kyynärän matkan.

Sananlaskujen opettaja käytti säiliötä kuvana uskollisuudesta: "Juo vettä omasta säiliöstäsi, sitä, mikä omasta kaivostasi juoksee." (Sananl. 5:15) Iisak kaivatti auki kaivot, jotka hänen isänsä oli kaivanut ja filistealaiset tukkineet (1. Moos. 26:18).

Kaste, joka tulee yöllä

Kuivilla seuduilla kaste on merkittävä vesilähde. Negevin aavikolla Sede Boqerissa mitattiin vuosina 1977–1979 kastetta lähes joka toinen yö. Alueella sataa vuodessa noin 90 millimetriä ja kuivina vuosina vain 25 millimetriä.

Gideon pyysi Jumalalta merkkiä kasteen avulla. Hän pani villat puimatantereelle ja pyysi, että kastetta tulisi vain villoihin.

Ja tapahtui niin. Sillä kun hän varhain seuraavana päivänä nousi ja puristi villoja, pusersi hän kastetta villoista koko vesimaljan täyden.

— Tuom. 6:38

Mooseksen siunauksessa Israel asuu maassa, "jonka taivaskin tiukkuu kastetta" (5. Moos. 33:28). Jo ennen ensimmäistä sadetta "sumu nousi maasta ja kasteli koko maan pinnan" (1. Moos. 2:6).

Kenen kädessä sade on

Raamatussa sade ja kuivuus kuuluvat Jumalan käteen. Herra lupasi antaa "sateen ajallansa, syyssateen ja kevätsateen" (5. Moos. 11:14). Samassa luvussa Hän varoittaa sulkevansa taivaan, "niin ettei tule sadetta eikä maa anna satoansa" (5. Moos. 11:17).

Aamoksen kirjassa kuivuus osui alueellisesti, aivan kuten Suomen kuivuusvuosina.

Minä pidätin teiltä sateen, kun vielä oli kolme kuukautta elonkorjuuseen. Minä annoin sataa toiselle kaupungille, mutta toiselle kaupungille en antanut sataa; toinen pelto sai sadetta, ja toinen, jolle ei satanut, kuivui. Ja niin kaksi, kolme kaupunkia hoippui yhteen kaupunkiin vettä juomaan, saamatta kyllikseen. Mutta te ette kääntyneet minun tyköni, sanoo Herra.

— Aam. 4:7–8

Varautuminen on viisautta ja säiliöt, tunnelit ja kaivot ovat Raamatussakin osa kansan elämää. Viimeinen turva on silti muualla.

Siunattu on se mies, joka turvaa Herraan, jonka turvana Herra on. Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka ojentaa juurensa puron puoleen; helteen tuloa se ei peljästy, vaan sen lehvä on vihanta, ei poutavuonnakaan sillä ole huolta, eikä se herkeä hedelmää tekemästä.

— Jer. 17:7–8

Mihin vesi riittää? Kansallisesti pitkälle, paikallisesti joskus vain yhden kuivan kesän yli. Kenen varassa me elämme, kun kaivo on matalalla? Puu veden partaalla ei peljästy helteen tuloa, koska sen juuret ovat lähteessä.