Yirah.fi

ajankohtaista · tutkittua tietoa · Raamattu & teologia

Yhteiskunta

Kova puhe

11.10.2026 klo 09:00 4 min lukuaika Yirah.fi
Kova puhe

Hiljaisuus ostaa hetken rauhan. Lasku tulee myöhemmin. Sen maksaa yleensä joku muu.

Television ääressä on helppo istua, kunnes keskustelu kääntyy. Studiossa tutkija kertoo rauhallisella äänellä, millaisin keinoin vieraan valtion tiedustelu voi ulottua ihmisten koteihin asti. Katsojan käsi hakee kaukosäädintä melkein huomaamatta. Kanava vaihtuu. Olohuoneeseen palaa lämpö ja ilta jatkuu kuin mitään ei olisi sanottu.

Liike on inhimillinen. Kukaan ei halua kuvitella, että oma eteinen, oman oven kahva tai lapsen huone voisi olla jonkun suunnitelmassa. Kysymys jää silti kaikumaan hiljaiseen huoneeseen: mitä ihmiskunta voittaa sillä, että se lakkaa kuuntelemasta vaikeita totuuksia?

Ovi, joka oli jätetty auki

Lokakuun alussa 2026 eduskunnan puhemies kertoi, että huomattavan monen kansanedustajan kotiin on epäilyjen mukaan tunkeuduttu. Asunnoista ei tiettävästi puuttunut mitään eikä niissä ollut murtojälkiä. Ovia oli jätetty auki ja valoja päälle. Puhemiehen sanoin "on mahdollista, että merkit on tarkoituksella jätetty asunnon haltijan havaittaviksi". Tekijää ei tiedetä. Poliisi tutkii tapauksia törkeän varkauden yrityksinä.

Venäjä-tutkija Arto Luukkanen arvioi Iltalehden Ukkola-ohjelmassa 7.10.2026, että Suomen päättäjiin voi kohdistua jopa salamurhia. Hänen mukaansa "se on ihan mahdollista ja se liittyy tähän GRU:n [Venäjän sotilastiedustelun] toimintastrategiaan". Tiedusteluhistorian tutkija Mikko Porvali painotti Ylelle toista puolta: "Se, että esimerkiksi Venäjä tekisi tällaista ulkomailla ulkomaalaisille, on äärimmäisen harvinaista." Toinen näkee mahdollisuuden, toinen harvinaisuuden. Kummankin sanat ovat totta yhtä aikaa.

Suojelupoliisi kirjoittaa vuoden 2026 katsauksessaan, että "Venäjä muodostaa keskeisimmän tiedustelu-uhkan Suomea vastaan". Samassa katsauksessa se toteaa, että Suomi ei ole toistaiseksi ollut Venäjän sabotaasien kohteena. Molemmat lauseet ovat saman viranomaisen kirjoittamia. Toinen niistä on vain helpompi kuulla.

Mitä on kirjattu

Syyskuussa 1999 Venäjällä räjäytettiin kahden viikon aikana neljä asuintaloa eri puolilla maata. Noin 300 ihmistä kuoli kodeissaan. Venäläinen riippumaton media Meduza kuvaa, miten ihmiset pelkäsivät mennä omiin asuntoihinsa eikä kukaan saanut unta. Virallinen tutkinta nimesi järjestäjiksi kaksi ulkomaalaista. Vankeuteen tuomittiin 11 ihmistä.

Samana syksynä Rjazanissa kerrostalon asukas näki vieraan auton pihalla. Kolme ihmistä kantoi säkkejä talon kellariin. Poliisi löysi kellarista säkit ja sytyttimen. Turvallisuuspalvelu FSB:n johtaja ilmoitti toimittajille, että kyse oli harjoituksesta ja säkeissä oli sokeria. Aineisto sinetöitiin ja tutkinta katkaistiin. Väite turvallisuuspalvelun osuudesta räjäytyksiin on yhä kiistelty. Sitä ei ole todistettu oikeudessa. Meduzan mukaan väitettä tukevia todisteita ei ole voitu varmentaa.

Maaliskuussa 2018 Salisburyssa Englannissa levitettiin hermomyrkkyä entisen tiedusteluupseerin kotioven kahvaan. Britannian julkinen tutkinta totesi joulukuussa 2025, että tekijät olivat Venäjän sotilastiedustelun yksikön 29155 jäseniä. Tutkinnan johtaja oli varma, että operaatiolle oli annettu lupa hyvin korkealla tasolla, eikä sitä olisi tehty ilman Venäjän presidentin hyväksyntää. Venäjä kiistää osuutensa. Myrkky ei pysähtynyt yhteen oveen. Tekijöiden huolimattomasti hylkäämä pullo päätyi kuukausia myöhemmin Amesburyyn. Nainen, jolla ei ollut asian kanssa mitään tekemistä, kuoli.

Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU on vuonna 2026 ilmoittanut paljastaneensa Venäjän erikoispalvelujen värväämiä ihmisiä, jotka suunnittelivat räjähteitä sotilaiden ja heidän perheidensä asuntoihin Odessassa ja Rivnessä. SBU on sodan osapuoli, eikä väitteitä ole vahvistettu riippumattomasti. Rivnen tapauksessa värväys tapahtui sen mukaan Telegram-kanavien kautta.

Todettuja iskuja koteihin on vähän. Useimmat tapaukset jäävät epäilyiksi tai kiistetyiksi. Juuri siksi niistä on helppo vaieta. Epävarmuus antaa luvan olla ajattelematta.

Miksi käsi hakee kaukosäädintä

Tutkimus on antanut ilmiölle nimen: tiedon välttely. Sillä tarkoitetaan mitä tahansa käyttäytymistä, jolla ihminen estää tai lykkää sellaisen tiedon saamista, joka olisi saatavilla mutta jota hän ei ehkä halua. Konstantin Offerin ja kollegoiden vuonna 2025 julkaisemassa meta-analyysissä yhdistettiin 92 tutkimusta ja yli puolen miljoonan ihmisen aineisto 25 maasta. Lähes joka kolmas vältteli lääketieteellistä tietoa tai aikoi välttää sitä. Alzheimerin taudin kohdalla osuus oli 41 % ja Huntingtonin taudin kohdalla 40 %.

Huntingtonin tauti on periytyvä. Geenitesti kertoo varmasti, puhkeaako se, eikä testi juuri maksa rahaa tai aikaa. Silti taloustieteilijä Emily Osterin ja kollegoiden aineistossa alle 10 % riskissä olevista testautui ennen oireita. Testaamattomat tekivät päätöksiä lapsista, säästöistä ja työstä ikään kuin sairautta ei olisi. Pörssissä sama näkyy pienempänä. Kurssien laskettua sijoittajat kirjautuvat tililleen 9,5 % harvemmin. Ilmiötä kutsutaan strutsiefektiksi.

Russell Golman, David Hagmann ja George Loewenstein kokosivat vuonna 2017 tutkimuksen syistä. Ihminen ei välttele tietoa sen takia, että se olisi hyödytöntä. Hän välttelee sitä, koska pelkää tiedon musertavan hänet eikä usko selviävänsä sen kanssa. Halu tietää kuitenkin palaa, kun ihminen uskoo voivansa tehdä jotain löydetyn riskin pienentämiseksi. Raskainta on tieto, joka uhkaa ihmisen käsitystä itsestään. Psykologi Ziva Kunda kuvasi jo vuonna 1990, että ihmiset päätyvät todennäköisemmin johtopäätöksiin, joihin he haluavat päätyä. Rajana on vain se, löytyykö halutulle johtopäätökselle järkevän näköinen perustelu.

Meta-analyysissä välttelyä ennustivat vahvimmin tiedon tulva, leimautumisen pelko, heikko usko omiin kykyihin ja epäluottamus terveydenhuoltoon. Sukupuoli tai etninen tausta ei ennustanut sitä. Välttely asuu jokaisessa.

Moni tuntee saman tunteen läheisen kärsimyksen äärellä. Eräs suomalainen mielenterveyspodcast kirjoittaa siitä yksinkertaisesti: "Kun näemme toisen kärsivän, oma avuttomuutemme on vaikea kestää." Kaukosäädin on avuttomuuden työkalu. Se ei poista uhkaa. Se poistaa vain näkymän siihen.

Varoitus oli pöydällä

Historian raskaimmissa erehdyksissä toistuu sama kuvio. Varoitus oli olemassa ennen seurausta. Se ei vain mahtunut siihen, mitä haluttiin uskoa.

Wienin yleisessä sairaalassa 1840-luvulla lääkäri Ignaz Semmelweis huomasi, että toisen synnytysklinikan äitiyskuolleisuus oli kolminkertainen toiseen verrattuna. Käsien pesu klooriliuoksella vuonna 1848 laski kuolleisuuden lähes samalle tasolle. Esimies ei tukenut teoriaa eikä jatkanut hänen sopimustaan. Lääketieteellinen yhteisö torjui hänen pääteoksensa. Semmelweis ei itsekään helpottanut asiaa, sillä hän vastasi arvostelijoilleen loukkaavin kirjein ja eristäytyi kollegoistaan. Totuus voi olla oikea ja sen kantaja silti vaikea kuulla.

Tammikuussa 1986 avaruussukkula Challengerin kiinteän rakettimoottorin valmistajan insinöörit vastustivat laukaisua kylmässä säässä. Yhtiön kirjallinen suositus oli olla laukaisematta alle 53 Fahrenheitin asteen lämpötilassa. Ratkaisevassa kokouksessa insinööriä pyydettiin riisumaan insinöörin hattu ja pukemaan johtajan hattu. Sukkula hajosi 73 sekuntia lähdön jälkeen ja kaikki seitsemän miehistön jäsentä kuolivat. Tutkintakomissio totesi laukaisupäätöksen virheelliseksi. Se nimesi syyksi ristiriidan insinöörien tiedon ja johdon harkinnan välillä.

Ruandan YK-joukkojen komentaja lähetti 11.1.1994 päämajaan sähkeen. Informantti oli kertonut saaneensa käskyn rekisteröidä kaikki Kigalin tutsit ja epäili sen tähtäävän heidän tuhoamiseensa. Komentaja itsekin varoi informantin luotettavuutta. Päämaja vastasi, että tietoon on suhtauduttava varoen ja suunniteltu operaatio ylittäisi joukkojen toimeksiannon. Kansanmurhassa kuoli noin 800 000 ihmistä.

Stalin sai erään laskelman mukaan 87 uskottavaa varoitusta Saksan hyökkäyksestä vuosina 1940 ja 1941. Sotilastiedustelun päällikkö, joka kertoi hänelle totuuden, ammuttiin lokakuussa 1941. Seuraaja muokkasi raportit diktaattorin ennakkokäsitysten mukaisiksi. Saksan harhautus oli taitava. Osa varoituksista oli sekavia. Kuuntelemattomuus rakentui silti ympäristössä, jossa totuuden kertoja ammuttiin ja mieluisan kertoja jatkoi.

Fukushiman ydinvoimalaonnettomuutta tutkinut Japanin parlamentin komissio kirjoitti vuonna 2012, että onnettomuus oli syvästi ihmisen aiheuttama ja se olisi voitu ja pitänyt ennakoida ja estää. Tutkijat olivat toistuvasti huomauttaneet, että tsunami voi nousta yli voimalan suunnitteluarvojen. Voimayhtiö ja valvoja tiesivät riskin. Määräyksiä ei muutettu.

Jokaisesta tapauksesta kirjoitettiin jälkeenpäin perusteellinen raportti. Jälkiviisaus ja jälkien korjaus ei kuitenkaan ole viisautta. Viisaus olisi ollut kuulla silloin, kun kuuleminen maksoi vielä vain mielipahan.

Lähempänä kuin haluaisi

Sama kuvio toistuu pienemmässä mittakaavassa lähellä. Keskusrikospoliisin mukaan Suomeen vaikuttaa rikollisverkostoja Ruotsista, Baltian maista, Länsi-Balkanilta, Itä-Euroopasta ja Alankomaista. Verkostot toimivat yhteistyössä suomalaisen järjestäytyneen rikollisuuden kanssa. Järjestäytyneisiin rikollisryhmiin kuuluvien määrä nousi 831:stä vuonna 2023 956:een vuonna 2025. Katujengeihin kuuluvia tunnistettiin 139. Keskusrikospoliisi kirjoittaa: "Erityisen huolestuttavana pidetään nuorten rekrytoimisuhkaa vakavan väkivallan toteuttajiksi". Suojelupoliisin mukaan eriytyminen on Suomessa yhä maltillista, mutta "huono-osaisuuden kasautuminen altistaa nuoria verkostojen värväykselle".

Vuonna 2025 Suomessa joutui ihmiskaupan uhriksi 141 ihmistä. Heistä 68 % joutui pakkotyöhön. Yleisimmät alat olivat metsätalous ja puunkorjuu, ravintolat, maa- ja puutarhatalous sekä rakentaminen. Yhtä suuri osuus oli maassa laillisesti, useimmat kausityöluvalla. Auttamisjärjestelmä ei etsi uhreja itse, joten luvut kertovat vain niistä, jotka on ohjattu sen piiriin. Pakkotyö voi olla pellolla, metsässä ja ravintolan keittiössä, josta lounas päätyy suomalaiseen pöytään.

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2025 myymälävarkauksiin epäillyistä vajaat 12 % oli ulkomaalaistaustaisia, mikä vastaa heidän osuuttaan väestöstä. Pahoinpitelyihin epäillyistä ulkomaalaistaustaisia oli 21 % ja suomalaistaustaisia 78 %. Rikosseuraamuslaitoksen mukaan ulkomaalaisten vankien päivittäinen määrä nousi vuonna 2025 ennätykseen, 839 vankiin. Vankeusvangeista puolet oli tuomittu huumausainerikoksista.

Luvut eivät kerro yksittäisestä ihmisestä mitään. Ne kertovat ilmiöstä, josta on kivuliasta puhua, koska se koskettaa omaa kaupunkia, omaa lasta ja omaa maata. Juuri sen vuoksi niitä on helppo olla katsomatta.

Kuka hyötyy hiljaisuudesta

Suojelupoliisi kuvaa, miten Venäjän tiedustelu rekrytoi sijaistoimijoita ilmoituksilla sosiaalisessa mediassa ja viestisovelluksissa, erityisesti Telegramissa. Ilmoituksiin suostuvilla on usein rikollistausta tai kokemus huono-osaisuudesta. Palkkio maksetaan vain todisteita vastaan. Paljastumisen jälkeen "maa ei tarjoa tukea sijaistoimijoille". Valtio, joka tilaa teon, voi kiistää kaiken. Nuori, joka teki sen palkkion vuoksi, istuu yksin kuulusteluhuoneessa.

Sama epäsuhta näkyy ihmiskaupassa. Halvan työn hyöty valuu sille, joka tilaa työn. Velka jää sille, joka tuli kaukaa ansaitsemaan. Kardiologi Eric Topol kirjoitti vuonna 2004 kipulääke Vioxxista, jonka valmistaja veti markkinoilta sydäninfarkti- ja aivohalvausriskin vuoksi. Ennen vetäytymistä lääkettä oli käyttänyt yli 80 miljoonaa potilasta ja sen vuosimyynti oli yli 2,5 miljardia dollaria. Topolin näkemyksen mukaan yhtiön kaupallinen etu ohitti huolen lääkkeen haitoista. Hänen mukaansa varoitusmerkkien kuunteleminen olisi estänyt koko vahingon.

Hiljaisuudella on aina omistaja. Se on harvoin se, joka kärsii. Hyötyjä on usein suuri ja vahva: valtio, verkosto tai yhtiö, joka voi odottaa ja kiistää. Häviäjä on pieni: nuori, kausityöläinen, potilas tai asukas, jolla ei ole muuta kuin oma ovi.

Kova puhe

Raamattu tuntee saman kaukosäätimen. Israelin kuningas Ahab valmistautui sotaan ja kokosi ympärilleen profeettoja, jotka lupasivat voittoa. Kysyttäessä oliko vielä joku, jolta voisi kysyä Herran mieltä, hän vastasi:

On täällä vielä mies, jolta voisimme kysyä Herran mieltä, mutta minä vihaan häntä, sillä hän ei koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pahaa; se on Miika, Jimlan poika

— 1. Kun. 22:8

Miika puhui. Ahab lähti sotaan silti. Umpimähkään ammuttu nuoli osui panssarin saumaan. Illalla kuningas kuoli vaunuihinsa.

Jesaja kuvasi kansan, joka ei kieltänyt totuutta suoraan. Se vain tilasi toisenlaisen:

jotka sanovat näkijöille: "Älkää nähkö", ja ennustajille: "Älkää ennustako meille tosia, puhukaa meille mieluisia, ennustakaa silmänlumeita.

— Jes. 30:10

Mieluisa sana ostaa juuri sen, mitä ihmiskunta voittaa lakatessaan kuuntelemasta: hetken rauhan, jota ei ole. Jeremia sanoi sen ääneen:

He parantavat kepeästi tyttären, minun kansani, vamman, sanoen: 'Rauha, rauha!' vaikka ei rauhaa ole.

— Jer. 8:11

Totuuden kantaja maksaa usein ensimmäisenä. Paavali kysyi galatalaisilta: "Onko minusta siis tullut teidän vihamiehenne sentähden, että minä puhun teille totuuden?" (Gal. 4:16) Hesekielin kirjassa vastuu on kuitenkin selvä. Vartija, joka näkee miekan tulevan mutta jättää puhaltamatta pasunaan, kantaa vastuun. Varoittamatta jättäminen ei ole hyvyyttä.

Jeesuksen omat opetuslapset kohtasivat saman hetken. Heidän kuulemansa opetus oli liian raskas:

Niin monet hänen opetuslapsistansa, sen kuultuaan, sanoivat: "Tämä on kova puhe, kuka voi sitä kuulla?"

— Joh. 6:60

Monet vetäytyivät pois eivätkä enää kulkeneet hänen kanssaan. Jeesus ei pehmentänyt sanojaan pitääkseen heidät. Hän kysyi kahdeltatoista, tahtovatko hekin mennä pois.

Kenen tykö me menisimme

Tutkimus antaa vaikeaan totuuteen yllättävän lempeän avaimen. Ihminen kestää tiedon, kun hän uskoo, että jotain on vielä tehtävissä. Pelko sulkee korvat, toivo avaa ne. Tieto ilman toivoa on taakka, jota kukaan ei jaksa kantaa kauan.

Siksi kova puhe tarvitsee rinnalleen kasvot. Pietari ei vastannut kysymykseen siitä, oliko opetus helppo. Hän vastasi kysymykseen siitä, kenen luo totuuden jälkeen voi mennä. Sama kysymys kuuluu olohuoneeseen, jossa televisio puhuu jostain, mitä ei haluaisi kuulla. Käsi voi jäädä lepäämään. Joku kuuntelee loppuun, vaikka pelko on yhä läsnä, koska pelon keskellä on paikka, jonne mennä.

Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat

— Joh. 6:68

Jaa Facebook X WhatsApp

Jatka lukemista

Uusimmat artikkelit uusimmasta vanhimpaan — vieritä lukeaksesi lisää. Seassa nostoja saatavilla olevista kirjoista.