Yirah.fi

ajankohtaista · tutkittua tietoa · Raamattu & teologia

Yhteiskunta

Oivallusta ei mitata ulkoa

10.11.2026 klo 09:00 3 min lukuaika Yirah.fi
Oivallusta ei mitata ulkoa

Mittari näkee vastauksen. Ymmärryksen näkee se, joka on läsnä silloin, kun se syntyy.

Hetki, jota ei kirjata

Kolmasluokkalainen istuu murtolukutehtävän ääressä. Hän on laskenut samat tehtävät kahdesti oikein, koska hän muistaa, miten ne lasketaan. Kahdeksaan osaan jaettu pizza ei silti tarkoita hänelle mitään. Opettaja piirtää taululle suklaalevyn ja taittaa siitä palan. Hetken päästä pojan kasvoilla käy jotain, jonka jokainen opettaja tunnistaa. Siihen asti vastaus oli muistettu. Nyt se on ymmärretty.

Koe näkee oikean vastauksen sekä ennen tätä hetkeä että sen jälkeen. Itse hetkeä se ei näe.

Lause, joka lupaa enemmän kuin kirjoitus

Marraskuun alussa Helsingin Sanomien mielipidesivulla julkaistiin kirjoitus, jonka sivulla kulki lause: «Oppimistuloksia voidaan parantaa tietoa lisäämällä.» Kirjoittaja, opetus- ja kulttuuriministeriön entinen kansliapäällikkö, tarkoitti tiedolla arviointitietoa. Hänen mukaansa Suomi tarvitsee nykyistä kattavampaa arviointitietoa, jotta oppimistulosten laskuun ja erojen kasvuun voidaan puuttua. Kirjoitus päättyi ehdotukseen: «Kokeillaan, toimisiko meilläkin.»

Sama ajatus kulkee eduskunnan tarkastusvaliokunnan mietinnössä. Valiokunnan mukaan oppimistuloksista nyt saatava tieto ei mahdollista koulutuspoliittisten toimien arviointia luotettavan tutkimuksen edellyttämällä tavalla. Eduskunta hyväksyi mietinnön kahdeksan lausumaa 6.11.2026. Ensimmäinen niistä ratkesi äänestyksessä luvuin 109–50. Lausumat edellyttävät hallitukselta valtakunnallisen tietovarannon ja oppimistulosten arvioinnin kehittämistä. Kansallisia kokeita lausumissa ei mainita. Mietinnön perusteluissa ne ovat yksi vaihtoehto, jonka soveltuvuutta tulisi arvioida kokeilulla.

Kokeita puolustavat tutkijat eivät väitä, että koe itsessään parantaisi oppimista. Ylen mukaan heidän pääargumenttinsa on, että tieto on edellytys sille, että uudistusten vaikutuksia voidaan arvioida uskottavasti. Tarkastusvaliokunta kirjoittaa saman omin sanoin: «Valiokunta korostaa, että tavoitteena ei tule olla ainoastaan tiedon lisääminen.»

Ministeriö, hallinto ja lain noudattamista valvovat tahot tarvitsevat tiedon siitä, mitä maan kouluissa ja koulutusjärjestelmän instituutioissa tapahtuu. Ruohonjuuritasolla oppimistuloksia ei kuitenkaan paranna maailman kaikki tieto vaan ymmärrys. Tärkein kysymys jää helposti kysymättä: miksi ulkoa asetettu paine arvioinnista ja vertailusta lisäisi ymmärrystä, joka on koetun oivalluksen kautta avain oppimiseen?

Mitä mittari näkee

Tutkimus antaa kiistaan kaksi vastausta. Tutkijatohtori Laura Ketonen ja emeritaprofessori Päivi Atjonen kävivät Kasvatus-lehdessä vuonna 2025 julkaistussa katsauksessa läpi 159 vertaisarvioitua tutkimusta yli 20 maasta. Heidän mukaansa kokeiden oppimistuloksia parantavasta vaikutuksesta ei löytynyt vakuuttavaa näyttöä. Kokeet kavensivat ja pinnallistivat opetusmenetelmiä ja opetuksen sisältöjä, kun oppilaita valmennettiin ennakoitujen koekysymysten suuntaan. Kokeilla oli kielteisiä vaikutuksia sekä oppilaiden että opettajien toimijuuteen ja hyvinvointiin.

Työn ja talouden tutkimuslaitos LABOREn tutkimusohjaaja Hannu Karhunen kävi vuonna 2026 läpi 183 tutkimusta ja päätyi toiseen kokonaiskuvaan. Hänen mukaansa kansallisilla kokeilla on saavutettavissa merkittäviä hyötyjä oppimistulosten ja yhdenvertaisuuden kannalta. Tanskassa tehdyn tutkimuksen mukaan kansallinen testaus paransi lukutaitoa noin kymmenesosan keskihajonnan verran kahdessa vuodessa. Eniten hyötyivät matalan sosioekonomisen taustan, pienituloisten ja maahanmuuttajataustaisten perheiden lapset. Samassa katsauksessa todetaan, että huonosti suunniteltu järjestelmä voi luoda kouluille kannustimia strategiseen käyttäytymiseen, kuten heikkojen oppilaiden valikointiin pois kokeista.

Yhdysvalloissa No Child Left Behind -laki sitoi koulut vuosittaisiin kokeisiin. Thomas Deen ja Brian Jacobin tutkimuksen mukaan neljäsluokkalaisten matematiikan osaaminen parani. Lukutaidossa he eivät havainneet nousua neljännellä eivätkä kahdeksannella luokalla. Walesissa koulujen tulostaulukoiden lakkauttaminen heikensi Simon Burgessin, Deborah Wilsonin ja Jack Worthin tutkimuksen mukaan koulujen tuloksia. Parhaiten menestyneisiin kouluihin muutos ei vaikuttanut. Köyhimmät ja heikoimmin menestyneet koulut jäivät eniten jälkeen.

Oppimistieteen laaja yhteenveto How People Learn kertoo, mitä tapahtuu ennen kuin mittari ehtii paikalle. Yhdysvaltain kansallisen tutkimusneuvoston vuonna 2000 julkaiseman raportin mukaan osaaminen vaatii vankan tietopohjan. Lisäksi oppilaan on ymmärrettävä asiat käsitteellisen kehyksen sisällä. Kehykseen järjestetty tieto siirtyy uusiin tilanteisiin ja auttaa oppimaan siihen liittyvää uutta nopeammin. Raportin mukaan ymmärtäen oppiminen on usein vaikeampaa kuin ulkoa opettelu ja vie enemmän aikaa. Kokeet taas vahvistavat usein ulkoa opettelua ymmärryksen sijaan.

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi kirjoitti tarkastusvaliokunnalle antamassaan lausunnossa samasta riskistä. Sen mukaan on vaarana, että arviointi alkaa ohjata huomiota vain niihin osaamisen piirteisiin, jotka on helppo muuttaa mittaluvuiksi, jos tiedonkeruu automatisoidaan ja se keskittyy pääasiassa numeerisiin indikaattoreihin. Tarkastusvaliokunta itse kirjoittaa: «Arviointijärjestelmän tavoitteena tulee olla ennen kaikkea oppimisen tukeminen, opetuksen kehittäminen ja koulutuspoliittisten toimenpiteiden vaikuttavuuden arviointi, ei koulujen asettaminen paremmuusjärjestykseen.»

Oivallus syntyy luokassa

Englantilaiset tutkijat Paul Black ja Dylan Wiliam kokosivat vuonna 1998 tutkimukset arvioinnista, joka tapahtuu keskellä opetusta. Opettaja seuraa, kysyy ja antaa palautetta. Oppilas korjaa suuntaansa vielä silloin, kun asia on kesken. Heidän kokoamissaan tutkimuksissa tällainen arviointi nosti oppimistuloksia ja auttoi eniten heikoimmin menestyneitä oppilaita. Erot kapenivat ja kokonaistaso nousi samaan aikaan. Laajassa englantilaisessa kokeilussa vuonna 2018 vaikutus kokonaisarvosanoihin oli 0,10 keskihajontaa, eikä englannin tai matematiikan arvosanoissa havaittu parannusta.

Oivallukset ja ymmärtävä oppiminen syntyvät oppimisympäristön turvallisessa kohtaamisessa, jossa läsnä on paljon sellaista, jota tiede ei koskaan voi mitata. Opettajan, oppilaan, luokan ilmapiirin ja tilan vuorovaikutus ei ole kokonaisuutena siirrettävissä tilastoihin tai analysoitavissa taulukossa.

Perusteltua on siirtää painopiste perustaitojen ja -tietojen vahvistamiseen ja tyhjentää opetuksesta määrää tukemaan merkityksellisen sisällön laatua. How People Learn nimeää saman ilmiön: monet opetussuunnitelmat esittävät liian monta irrallista asiaa liian lyhyessä ajassa. Mailin levyinen ja tuuman syvyinen opetus ei jätä aikaa sille hetkelle, jolloin suklaalevy taittuu ja murtoluku aukeaa.

Luottamus

OECD:n TALIS 2024 -tutkimukseen vastasi Suomen yläkouluista 4 300 opettajaa. Heistä 48 prosenttia koki, että opettajia arvostetaan yhteiskunnassa, kun OECD-maiden keskiarvo oli 22 prosenttia. Osuus laski kuitenkin 10 prosenttiyksikköä vuosina 2018–2024. Päättäjien koki arvostavan opettajien näkemyksiä 27 prosenttia. Työtyytyväisyys laski 91 prosentista 85 prosenttiin vuosina 2013–2024. Opettajat toivoivat opetusrauhaa ja resursseja kouluihin, jotta he voisivat keskittyä paremmin opetukseen ja perustyöhön.

Opetushenkilöstön epäluottamusta tihkuva liiallinen ohjaus ja vääristynyt rajoittaminen johtavat pahimmillaan ilmapiiriin, jossa kokemus tuntuu ammattitaidon aliarvioimiselta ja pedagogiseen asiantuntijuuteen puuttumiselta. Mietinnön mukaan kokeet ja niihin liittyvät paineet lisäävät oppilaiden stressiä lyhyellä aikavälillä, etenkin korkean panoksen testeissä. Valiokunnan saamien lausuntojen mukaan julkinen vertailu ja koulujen asettaminen paremmuusjärjestykseen voivat kaventaa opetusta mitattaviin sisältöihin yleissivistävän ja laaja-alaisen opetuksen kustannuksella. Mietintö kertoo myös nykyjärjestelmän epätasa-arvosta: suuret ja hyvin resursoidut kunnat saavat oppilaiden osaamisesta tarkempaa vertailutietoa kuin pienet kunnat.

Kiistassa on kyse myös siitä, kenen tieto määrittää koulua. Ylen mukaan koulutuspolitiikasta on totuttu kuulemaan ennen kaikkea kasvatustieteilijöitä. Nyt ehdotukset tulevat koulutuksen taloustieteilijöiltä. Heidän mittauksiaan tarjoava perinne kohtaa opettajien autonomiaa painottavan perinteen. Se, joka valitsee mittarin, valitsee samalla, mikä koulussa näkyy. Mittaamaton jää helposti varjoon. Kasvatustieteilijän sanoin kokeeseen harjoittelu vie ilmatilaa kaikelta muulta, mitä ympärillä voisi olla.

Mittarin hinnan maksaa lopulta se, jonka oivallusta ei ehditty odottaa. Opettajien ja koulujen välille ei tarvita yhtään lisää vertailua ja kilpailua.

Hanki ymmärrystä

Sananlaskujen isä neuvoo poikaansa:

Viisauden alku on: hanki viisautta, ja kaikella muulla hankkimallasi hanki ymmärrystä.

Sananl. 4:7

Neuvo kulkee kasvokkain isältä pojalle, samalla tavalla kuin oivallus luokassa. Tietoa saa kerätä. Kaiken keräämisen keskellä tavoite on ymmärrys. Hallinnon tieto on arvokasta silloin, kun se palvelee luokkaa ja opettajaa, joka on paikalla ymmärryksen syntyessä.

Milloin viimeksi näit lapsen kasvoilla hetken, jolloin asia aukesi? Mitä opettaja tarvitsisi, jotta hänellä olisi aikaa odottaa sitä hetkeä? Kenen kysymyksiin koulun tieto vastaa? Kenen kysymyksiä se ei kuule?

Lähteet

Jaa Facebook X WhatsApp

Jatka lukemista

Uusimmat artikkelit uusimmasta vanhimpaan — vieritä lukeaksesi lisää. Seassa nostoja saatavilla olevista kirjoista.