Järjestelmän itsepetos: Resilienssin vahvistaminen vai tuhoaminen?

Nyky-yhteiskunnassa tapahtuva lasten oikeuksien ja suojelun järjestelmällinen heikentäminen paljastaa syvän ristiriidan julkilausuttujen tavoitteiden ja todellisten toimien välillä. Samalla, kun puhutaan resilienssin vahvistamisesta ja hyvinvoinnin edistämisestä, tehdään järjestelmällisesti päätöksiä, jotka murentavat juuri niitä perustuksia, joille todellinen kestävyys rakentuu.

Lasten “seksuaalinen itsemääräämisoikeus” - julma harha biologisen todellisuuden valossa

Lapsen “seksuaalisen itsemääräämisoikeuden” edistäminen loukkaa perustavanlaatuisesti lapsen oikeutta suojeluun. Neurotieteen perustavanlaatuiset faktat osoittavat, että lapsen aivot eivät ole biologisesti valmiit tekemään kauaskantoisia seksuaalisia päätöksiä. Etuotsalohko, joka vastaa seurausten arvioinnista ja impulssikontrollista, kehittyy täysin vasta 20-25 vuoden iässä. Kuinka lapsi voisi “määrätä itse” asiasta, jonka neurobiologisia seurauksia hän ei voi ymmärtää?

Varhainen altistuminen seksuaalisille sisällöille ja kokemuksille aiheuttaa tutkitusti neurobiologisia muutoksia, jotka heikentävät tunnekehitystä ja kykyä muodostaa terveitä kiintymyssuhteita. Varhain seksualisoitujen lasten aivoissa tapahtuu muutoksia, jotka vaikeuttavat terveiden ihmissuhteiden muodostamista myöhemmin elämässä. Lapsen aivot eivät ole valmiita käsittelemään seksuaalisia ärsykkeitä, sillä ne ovat kehitysvaiheessa, jossa seksuaalisuus on tarkoituksellisesti piilevässä tilassa.

Järjestelmän ristiriitainen suhtautuminen suojeluun

Yhteiskuntamme sisäinen ristiriita on silmiinpistävä. Suojelemme lapsia monilta asioilta:

Väkivallalta
Päihteiltä
Taloudelliselta hyväksikäytöltä
Fyysiseltä pahoinpitelyltä

Samaan aikaan väitämme, että lapsen tulisi “itse määrätä” seksuaalisuudestaan: alueesta, joka on kaikkein intiimein, syvimmin identiteettiin vaikuttava ja potentiaalisesti traumatisoivin. Tämä on kuin sanoisi: “Emme anna lapsen ajaa autoa tai juoda alkoholia, mutta seksuaalisuudessa hän on oman elämänsä asiantuntija.”

Grooming-prosessi ja “itsemääräämisoikeuden” vaarallinen narratiivi

Ammattimaiset hyväksikäyttäjät käyttävät täsmälleen tätä “itsemääräämisoikeuden” narratiivia manipuloidessaan lapsia:

“Sinulla on oikeus päättää itse”
“Aikuiset eivät ymmärrä sinua”
“Meidän välinen suhteemme on erityinen”
“Olet kypsempi kuin ikäisesi”

Järjestelmän edistämä “itsemääräämisoikeus” on suora ote hyväksikäyttäjien käsikirjasta. Tämä ideologinen lähestymistapa riisuu lapselta suojan ja altistaa hänet manipulaatiolle. Rotherhamissa ja muualla Britanniassa paljastuneet jopa 250 000 nuorta koskevat hyväksikäyttötapaukset osoittavat, kuinka viranomaiset tulkitsivat jopa 11-vuotiaiden tyttöjen joukkohyväksikäytön “tietoisia valintoja tekevien nuorten elämäntavaksi”.

Perheen hajoamisen todelliset kustannukset

Vakavien käytöshäiriöiden kustannukset yhtä syrjäytynyttä nuorta kohden nousevat jopa 840 000 euroon. Tämä massiivinen taloudellinen taakka on suora seuraus perheen hajoamisesta ja moraalisen kompassin katoamisesta. Yhdysvalloissa perheinstituution murenemisen kustannukset veronmaksajille ovat olleet yli 112 miljardia dollaria vuosittain.

Nuorten lisääntyvä pahoinvointi ei ole sattumaa tai kehityksen sivutuote, vaan tietoisen politiikan seuraus: Perheiden hajottaminen nähdään osana prosessia, jossa yksilöt ovat irtonaisia, juurettomia ja helpommin hallittavia vailla perheen ja tradition suojaa.

Hengellinen ulottuvuus muutoksen taustalla

Moraalittomuuden järjestelmällinen edistäminen on osa laajempaa suunnitelmaa tuhota perheyhteisö, joka on Jumalan asettaman järjestyksen perusta. Tämä moraalinen rappio valmistelee tietä erottelun ajalle, jossa uusi maailmanjärjestys tuhoaa lopullisesti länsimaisen sivistyksen ja moraalin sekä hyväksyy kristittyjen systemaattisen vainon osana pitkäjänteistä kehityskulkua.

Psykologinen manipulaatio kielen kautta

Järjestelmä käyttää kielen muokkausta totuuden hämärtämiseen. Termit kuten “heteronormatiivisuus” ja “itsemääräämisoikeus” ovat tarkoituksellisesti luotuja aseita perinteisiä perhearvoja vastaan: Kun “normatiivisuus” leimataan kielteiseksi, samalla tuhoutuu moraalisen harkinnan perusta. Kielenkäytön muutokset ovat olleet järjestelmällisiä ja tarkoitushakuisia.

Kysymättömät kysymykset paljastavat todelliset motiivit

Todelliset juurisyyt paljastuvat vasta, kun uskallamme kysyä kysymyksiä, joita kukaan ei esitä julkisessa keskustelussa:

Kenen intressejä palvelee perheen hajottaminen? Hajonneet perheet tuottavat haavoittuvia yksilöitä, jotka ovat riippuvaisia järjestelmästä ja helpommin ohjattavissa.
Miksi juuri seksuaalisuus on valjastettu perinteisen moraalin tuhoamiseen? Seksuaalinen kumouksellisuus on tehokkain tapa hajottaa yhteiskunnan perusrakenteet, sillä se koskettaa ihmisen syvintä identiteettiä ja lisääntymistä.
Miksi samat tahot edistävät sekä seksuaalisia oikeuksia että maahanmuuttoa kulttuureista, joissa vallitsee tiukka seksuaalimoraali? Pyrkimys luoda kulttuurinen kaaos, jossa perinteiset arvot ja moraali menettävät merkityksensä.
Miksei kukaan tutki groomauksen yhteyttä mediaan ja viihdeteollisuuteen? Lasten ja nuorten seksualisointi alkaa valtamediasta ja viihdeteollisuudesta, tehden heistä alttiimpia seksuaaliselle hyväksikäytölle.
Miksi “itsemääräämisoikeutta” korostetaan juuri lapsille, joiden aivojen etuotsalohko ei ole vielä kehittynyt? Juuri kehittymättömän päätöksentekokyvyn vuoksi lapset ovat kaikkein haavoittuvimpia indoktrinaatiolle.

Resilienssin juurien systemaattinen katkaiseminen

Hallitus julistaa virallisissa asiakirjoissa kasvattavansa kansalaisten henkistä resilienssiä. Samalla se aktiivisesti tuhoaa juuri sen maaperän, jossa resilienssi kasvaa: vakaan perhe-elämän. Resilienssi, eli henkinen iskunkestävyys, kehittyy turvallisissa, vakaissa kiintymyssuhteissa. Se edellyttää, että lapsen maailma on ennustettava, johdonmukainen ja arvoiltaan selkeä.

Kun viranomaiset järjestelmällisesti leimaavat selkeät moraaliset rakenteet “normatiivisuudeksi”, josta pitää “vapautua”, he tuhoavat täsmälleen sen psykologisen rakenteen, joka luo resilienssiä. Tämä on kuin ilmoittaisi rakentavansa tulvavalleja samalla kun räjäyttää padot, joka on täydellinen itsepetos.

Ihmiskunnan historiassa lapsilla on tehty lukuisia “kokeita”, joissa resilienssiä on yritetty vahvistaa lopulta tuhoamalla sitä. Päällimmäisenä esimerkkinä esiin nousevat John B. Watson joka ohjeisti vanhempia kasvataamaan lasta seuraavasti: “Älä koskaan halaa ja suukottele lastasi, älä koskaan pidä häntä sylissäsi. Jos sinun on pakko, suutele lastasi kerran otsalle ennen nukkumaanmenoa ja kättele häntä aamulla.”

Samaa trendia jatkoi Saksalainen lääkäri Johanna Haarer, joka ohjeisti äitejä olemaan reagoimatta vauvojen itkuun ja välttämään liikaa läheisyyttä. Tämä opetus oli laajalti käytössä aina 1970 luvulle saakka ja kirjan opetukset olivat tuttuja myös Suomessa: Asia, jonka moni vanhempi varmasti muistaa omasta lapsuudestaan.

Nykytrendi onkin luontevaa jatkoa lapsiemme psyykkisen terveyden jo yli vuosisadan kestäneille tuhoamispyrkimyksille: Asia, joka ei ole lopulta ihmisen agenda, vaan kun teema jatkuu systemaattisesti läpi vuosisatojen, on viisaimmankin hyvä kysyä, että miten tämä on mahdollista.

Kansainvälisten velvoitteiden ja lainsäädännön sivuuttaminen

Kansainvälisesti on voimassa useita säädöksiä ja oikeudellisia periaatteita, jotka velvoittaisivat puuttumaan vieraannuttamiseen ja muihin lapsiin kohdistuviin vääryyksiin, mutta näistä pidetään Suomessa hyvin matalaa profiilia:

Kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) määritelmä vakavasta psykologisesta vauriosta
Euroopan neuvoston ministerikomitean suositukset
YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselmat
Haagin konferenssin suositukset
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut

Suomi on hyväksynyt nämä kansainväliset velvoitteet, mutta pitää niistä tarkoituksellisen matalaa profiilia, eikä toteuta niitä käytännössä. Kaikki tämä mahdollistaa lastemme ja nuortemme kasvavan pahoinvoinnin ja identiteetin moninaiset kehityshäiriöt: Kun malli terveestä ihmisyydestä otetaan pois, voisimmeko odottaakaan muuta lopputulosta.

Järjestelmän juurisyyllinen vika: rakenteellinen välinpitämättömyys

Suomalaisen hyvinvointivaltion juurisyyllinen vika lapsiin kohdistuviin vääryyksiin puuttumattomuudessa on rakenteellinen välinpitämättömyys, joka on institutionalisoitu järjestelmän kaikille tasoille:

Puuttumattomuuden kulttuurinen perinne
Viranomaisten vastuunpakoilun institutionalisointi
Resurssien kohdentaminen poliittisten prioriteettien mukaan, ei lasten tarpeiden
Ammatillinen siiloutuminen ja vastuun pakeneminen
Häpeän ja maineen suojelun kulttuuri
Moraalinen ja eettinen tyhjiö hyvinvointivaltiossa
Ideologinen lukittuminen ja ajattelun jähmeys

Kyse ei ole yksittäisten ammattilaisten pahuudesta tai tietämättömyydestä, vaan järjestelmästä, joka on rakennettu välttämään vastuuta, priorisoimaan muita asioita lasten oikeuksien sijaan, suojelemaan itseään kritiikiltä ja muutokselta sekä korvaamaan moraalisen harkinnan byrokraattisilla prosesseilla.

Paluu rakenteisiin, jotka suojaavat

Tarvitsemme paluuta Jumalan asettamiin perhearvoihin ja selkeään moraaliseen kompassiin. Historiallisesti jokainen yhteiskunta, joka on hylännyt perhekeskeisyyden ja seksuaalimoraalin, on rappeutunut. Vakaa ydinperhe on ainoa todellinen suoja lapsille ja perusta terveelle yhteiskunnalle.

Lasten todellinen suojelu ja heidän oikeuksiensa kunnioittaminen edellyttää, että tunnustamme totuuden: lapsen seksuaalinen itsemääräämisoikeus on julma valhe, jonka suojissa tapahtuu sukupolvemme laajamittaisin lasten hyväksikäyttö – ja tämä tapahtuu nyt hyvinvointivaltion sisällä, koulujen, terveydenhuollon ja sosiaalitoimen siunaamana.

Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä, totuuden, oikeudenmukaisuuden ja lasten todellisen suojelun puolesta on aika nousta puolustamaan niitä rakenteita, jotka todella suojaavat tulevaisuuden toivoa: lapsiamme.